Ihmisoikeudet YK:ssa - eri toimielimet ja mekanismit

16.9.2011. Kuva ihmisoikeusneuvoston istuntosalista Genevessä. UN Photo/Jean-Marc Ferré

Ihmisoikeusvaltuutetun toimisto

Ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (Office of the High Commissioner for Human Rights, OHCHR) kuuluu YK:n sihteeristöön, ja on YK-järjestelmän tärkein ihmisoikeuksia edistävä elin. Toimiston tehtäviä ovat ihmisoikeusmekanismien vahvistaminen, oikeusturvan ja tasa-arvon edistäminen, sekä ihmisoikeuksien integroiminen osaksi muita YK:n kehitystavoitteita.

Ihmisoikeusvaltuutetun toimistoon kuuluu yli 1000 työntekijää ja yli 600 ihmisoikeusvirkailijaa jotka työskentelevät poliittisissa toimistoissa ja erilaisissa rauhanturvatehtävissä ympäri maailmaa. Työntekijät ovat kansainvälisiä virkamiehiä, jotka tulevat YK:n eri jäsenmaista, mutta eivät työssään edusta omia valtioitaan tai aja niiden etuja. Heidän tulee pysyä neutraaleina omia kotimaitansa kohtaan, ja joskus työn luonne voi vaatia heitä myös kritisoimaan valtioiden toimia.

Ihmisoikeusvaltuutetun toimiston johdossa toimii itse ihmisoikeusvaltuutettu (High Commissioner for Human Rights), joka koordinoi ihmisoikeustoimintaa koko YK-järjestelmässä. Ihmisoikeusvaltuutettu on YK:n ylin ihmisoikeusvirkailija, joten hänen tulee pystyä puhumaan suoraan ja puolueettomasti ihmisoikeusloukkauksista. Ihmisoikeusvaltuutetun virka perustettiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 1993. Nykyinen ihmisoikeusvaltuutettu, Zeid Ra’ad Al Hussein, on ollut virassa vuodesta 2014. Hän on ensimmäinen muslimi, joka työskentelee ihmisoikeusvaltuutettuna.

Ihmisoikeusneuvosto

YK:n peruskirja edellyttää, että YK:lla on ihmisoikeuksiin erikoistunut toimielin. Vuosina 1946-2006 tätä tehtävää hoiti YK:n ihmisoikeustoimikunta (United Nations Commission on Human Rights, UNCHR), jonka tilalle yleiskokous perusti vuonna 2006 YK:n ihmisoikeusneuvoston (United Nations Human Rights Council, HRC). Ihmisoikeusneuvosto koostuu 47:stä YK:n jäsenmaasta, jotka yleiskokous valitsee kolmen vuoden kaudeksi. Jäsenyys perustuu oikeudenmukaiseen maantieteelliseen jakaumaan niin, että kaikki maanosat ja alueet ovat kokoonsa nähden oikeasuhtaisesti edustettuina.

Ihmisoikeusneuvoston tehtävänä on vahvistaa ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua ympäri maailmaa, sekä tarttua ihmisoikeusloukkauksiin ja antaa niistä suosituksia. Ihmisoikeusneuvosto kokoontuu istuntoihin YK:n Geneven toimistossa läpi vuoden. Istuntojen lisäksi neuvoston työhön kuuluu erilaisia toimintamenkanismeja, kuten valitusmenettelyn (complaint procedure) käsittely, yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu (Universal Periodic Review, UPR) ja erityistoimenpiteet (Special Procedures).

Ihmisoikeusneuvoston valitusmenettely

Ihmisoikeusneuvoston valitusmenettely perustettiin vuonna 2007. Valitusmenettely antaa yksittäisille kansalaisille ja järjestöille mahdollisuuden tuoda neuvostolle tiedoksi törkeitä ihmisoikeusloukkauksia, joissa he ovat olleet joko uhreina, tai joista heillä on suoraa ja luotettavaa tietoa. Valitusmenettely tapahtuu luottamuksellisesti, ja se tähtää yhteistyöhön kyseessä olevan maan kanssa kuitenkin niin, että uhrin turvallisuus on taattu koko menettelyn ajan.

Valitusmenettelyn ensimmäisessä vaiheessa selvästi aiheettomat sekä nimettömänä tehdyt valitukset karsitaan pois. Ne valitukset, jotka läpäisevät karsinnan, lähetetään asianosaiselle valtiolle, jolla on mahdollisuus muodostaa kantansa väitettyyn ihmisoikeusloukkaukseen. Sekä asianosaiselle valtiolle että valituksen tekijälle tiedotetaan valitusprosessin etenemisestä sen eri vaiheissa.

Yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu

Yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu on yksi ihmisoikeusneuvoston mekanismeista, joiden avulla pyritään arvioimaan ihmisoikeustilannetta YK:n jäsenmaissa. Määräaikaistarkastelussa jokaisella jäsenmaalla on mahdollisuus selvittää, millä tavoin ne ovat kuluneen ajanjakson aikana edistäneet ihmisoikeuksia ja täyttäneet ihmisoikeusvelvoitteensa. Määräaikaistarkastelun tavoitteena on varmistaa yhdenvertainen ihmisoikeustilanteen käsittely kaikille maille, sekä muistuttaa jäsenmaita niiden velvoitteistaan perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi.

Määräaikaistarkastelumenettely luotiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 2006, ja sen piiriin kuuluvat kaikki YK:n 193 jäsenmaata.

Erityistoimenpiteet

Erityistoimenpiteet ovat ihmisoikeusneuvoston toimintamekanismi, jonka avulla käsitellään eri ihmisoikeusteemoja tai eri maiden ihmisoikeustilanteita joustavasti ja tehokkaasti. Erityistoimenpiteillä tarkoitetaan yksityisiä henkilöitä tai työryhmiä, joille ihmisoikeusneuvosto on antanut mandaatin käsitellä jotakin tiettyä aihetta tai maata. Näitä henkilöitä kutsutaan erityisraportoijiksi (Special Rapporteurs), ja heidän mandaattiinsa kuuluu tutkia, valvoa, neuvoa ja raportoida mandaattiinsa kuuluvan aiheen tai maan ihmisoikeustilanteesta ja sen kehittymisestä.

Erityisraportoijan työ

Tapasimme erityisraportoija Philip Alstonin 5.4.2016 New Yorkissa ja puhuimme hänen kanssaan erityisraportoijan virasta ja tehtävästä. Philip Alston on kokenut ihmisoikeusjuristi ja -tutkija, joka opettaa New York Universityn oikeustieteellisessä yksikössä ja on toiminut esimerkiksi UNESCO:n, OECD:n ja UNICEF:n konsulttina. Vuonna 2014 Alston nimitettiin YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijaksi. Alstonin mandaatti on teemakohtainen ja sen ulottuvuutena on äärimmäinen köyhyys ja ihmisoikeudet. Alston on myös aikaisemmin toiminut erityisraportoijana mielivaltaisten ja satunnaisten teloitusten mandaatilla.

Alstonin mukaan YK:n erityistoimenpiteiden järjestelmä, johon erityisraportoijankin tehtävä kuuluu, tuo itsenäisyyttä ja erityisosaamista ihmisoikeusneuvoston työhön. Koska YK muodostuu jäsenmaista jotka toimivat poliittisesti, ei jäsenmaiden edustajilla ole samanlaista mahdollisuutta esimerkiksi kommentoida vapaasti maansa tai muiden maiden toimia. Yksityiset asiantuntijat tasapainottavat tätä poliittisuutta ja tuovat neutraalia, puolueetonta näkökulmaa vaikeisiin ja herkkiin ihmisoikeuskysymyksiin.

Erityisraportoija voi tehdä temaattisia raportteja joko YK:n ihmisoikeusneuvostolle tai yleiskokoukselle. Raportoijat voivat tehdä myös maavierailuja sellaisiin maihin, joiden ihmisoikeustilanteesta he haluavat saada yksityiskohtaisempaa tietoa. Maavierailun voi tehdä kuitenkin vain, jos kyseinen maa hyväksyy sen ja kutsuu erityisraportoijan vierailulle. Maavierailuilla voi olla huomattaviakin vaikutuksia, mutta tämä riippuu pitkälti siitä, ovatko vierailukohteena olevat

maat valmiita tekemään yhteistyötä. Usein erityisraportoijan on kuitenkin vaikeinta saada kutsu niihin maihin, joiden ihmisoikeustilanne on hankala ja joissa vierailulle olisi eniten tarvetta. Erityisraportoijan on myös mahdollista lähettää maan hallitukselle kirje, jossa hän ottaa kriittisesti kantaa maan ihmisoikeustilanteeseen. Sekä kirjeiden valmistelu että maavierailut ja niistä raportointi edellyttävät paljon etukäteen tehtävää tutkimusta sekä lainopillista tietämystä, jotta erityisraportoija voisi vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja tuoda maan ihmisoikeusrikkomukset julkisuuteen.

Erityisraportoijan työ on palkatonta ja vapaaehtoista, mutta vie huomattavan paljon aikaa. Tämän vuoksi sellaisia henkilöitä, jotka voivat työnsä tai elämäntilanteensa puitteissa ryhtyä erityisraportoijaksi, on varsin rajallinen määrä. Koska virasta ei makseta palkkaa, se ei välttämättä houkuttele parhaita asiantuntijoita. Usein erityisraportoijina toimivat esimerkiksi akateemikot, ihmisoikeusaktivistit, sekä eläkkeelle jääneet asiantuntijat. Erityisraportoijana toimiva henkilö voi yleensä pitkälti vaikuttaa siihen, kuinka raskaaksi tai aikaa vieväksi tehtävä muodostuu. Raportoija voi esimerkiksi melko vapaasti päättää, kuinka usein hän järjestää maavierailuja ja kirjoittaa ihmisoikeusraportteja.

Erityisraportoijajärjestelmän ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että vaikka raportoijien tulisi olla puolueettomia ihmisoikeuskysymyksiä käsitellessään, jotkut raportoijat saattavat hyödyntää virkaa ilmaistakseen omia mielipiteitään tai kantojaan. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi sellaisissa raporteissa, joita ei ole kirjoitettu akateemisin kriteerein, kuten alaviitteitä ja lähteitä käyttämällä. Tällainen toiminta saattaa viedä uskottavuutta ja luotettavuutta koko erityisraportoijajärjestelmältä, joka on kuitenkin kokonaisuudessaan ainutlaatuisen toimiva ja tehokas tapa käsitellä eri maiden ihmisoikeusrikkomuksia ja saada niille kansainvälistä huomiota.

Teksti: Hanna Telakoski, Amina Sarpola ja Niina Virtanen

Kirjoittajat osallistuivat Suomen YK-liiton tukemalle opintomatkalle New Yorkin YK-järjestöihin. Kirjoituksessa eistellyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Suomen YK-liiton kantoja.

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:

Philip Alstonin tapaaminen, 5.4.2016, New York.

Office of the High Commissioner for Human Rights, www.ohchr.org

Yhdistyneet kansakunnat, www.yk.fi

Päivitetty viimeksi: 13.10.2016