Vuosituhattavoitteet ja post-2015-prosessi

Kuva: Vuosituhattavoitteiden eteen tehdyn johdonmukaisen työn ansiosta peruskoulun aloittaa nykyään yhtä moni tyttö kuin poikakin. Kuva: UN Photo/JC McIlwaine

Kansainvälinen yhteisö on 2000-luvulla hakenut kehitykselle yhä selkemmin yhteistä suuntaa ja tavoitteita. Tähän ovat tähdänneet ennen kaikkea vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa vuonna 2000 käyttöön otetut YK:n vuosituhattavoitteet. Vuosituhattavoitteet syntyivät osana 1990-luvulla alkanutta aktiivista YK-konferenssien aikakautta, jolloin vakiintui yleinen näkemys siitä, että köyhyyden vähentämisen tulisi olla keskeinen kansainvälinen kehitystavoite. Sellaiset merkittävät tapahtumat kuin esimerkiksi Rion ympäristökokous 1992 ja Kairon väestö- ja kehityskonferenssi vuonna 1994 loivat askel askeleelta enemmän voimaa kehitykselle, joka huipentui vuonna 2000 YK:n yleiskokouksessa hyväksyttyyn vuosituhatjulistukseen (Millennium Declaration) ja siinä muotoiltuihin kahdeksaan kehitystavoitteeseen (vuosituhattavoitteet, Millenium Development Goals, MDGs). Vuosituhattavoitteista muodostui historian menestyksekkäin köyhyyden vähentämiseen tähtäävä kampanja.

Vuosituhattavoitteiden takarajan häämöttäessä kansainvälinen yhteisö ryhtyi ennennäkemättömään ja historiaaliseen maailmanlaajuiseen harjoitukseen määritelläkseen kansainvälisen kehityksen suuntaviivat vuoden 2015 jälkeiselle ajalle.

Pohjana historian menestyksekkäin köyhyydenvähentämiskampanja

Viimeisen, heinäkuussa 2015 julkaistun vuosituhattavoitteiden seurantaraportin mukaan useat vuosituhattavoitteista onnistuttiin saavuttamaan määräaikaan, vuoden 2015 loppuun, mennessä: äärimmäinen köyhyys puolittui, puhdasta vettä saatiin yhä useamman saataville ja slummien elinolosuhteet parantuivat. Lisäksi useampi lapsi kuin koskaan aloittaa nykyään peruskoulun ja koulun aloittaa yhtä usein tyttö kuin poikakin. Myös muun muassa ponnistelut malarian, tuberkuloosin ja HIV/AIDS:n voittamiseksi ovat edenneet.

Kaikkia tavoitteita ei kuitenkaan saavutettu. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon, köyhien ja rikkaiden välisten erojen ja ympäristön tilan suhteen tehtävää jäi vielä paljon. Samalla maapallon väkiluku oli ylittänyt seitsemän miljardin rajapyykin, mikä on luonut entistä suurempia paineita useiden kansainvälisten kehityshaasteiden ylittämiseksi. Vuosituhattavoitteissa edistyminen oli myös epätasaista, sillä erot eri maiden ja alueiden, jopa valtioiden sisällä, olivat verrattain suuria.

Tästä huolimatta vuosituhattavoitteet vakiinnuttivat asemansa kehityksen mittareina 15 vuoden aikana. Toisaalta tavoitteita on myös kritisoitu siitä, että ne yksinkertaistavat kehitystä liikaa ja pyrkivät mittaamaan sellaisiakin kehityksen indikaattoreita, joita ei voi nykymittarein mitata. Tämän lisäksi huomiota on herättänyt se, että vuosituhattavoitteisiin liittyvät tilastot tarjoavat hyvin vähän käytännöllistä tietoa keinoista, joilla tavoitteet voidaan saavuttaa.

Vuosituhattavoitteet olivat kuitenkin ennennäkemätön kansainvälinen ponnistus ja menestystarinakin globaalin kehityksen näkökulmasta. Tämän työn jatkamiseksi maailman johtajat sopivat syyskuussa 2015 New Yorkissa pidetyssä huippukokouksessa uusista, kestävän kehityksen tavoitteista, joilla vuosituhattavoitteiden aloittamaa myönteistä kehitystä jatkettaisiin. Seuraavissa alaluvuissa valoitetaan vuosia kestänyttä prosessia, joka johti kestävän kehityksen tavoitteiden hyväksymiseen 2015.

Kattava taustatyö

Määräajan lähestyessä kansainvälinen yhteisö päätti jatkaa vuosituhattavoitteiden viitoittamalla tiellä: uusien kehitystavoitteiden (Sustainable Development Goals) laatimisesta sovittiin vuonna 2012 kestävän kehityksen Rio+20-kokouksessa (The Future We Want -loppuasiakirja). Niistä asetettiin vetovastuuseen vuoden 2013 tammikuussa perustettu 30-henkinen avoin työryhmä (Open Working Group, OWG). Työryhmän tehtävänä oli valmistella ehdotus uusista kehitystavoitteista, jotka ottaisivat tasapainoisesti huomioon kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta – sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen. Ryhmän kolmestakymmenestä paikaista jokaisen jakoi 1–4 jäsenmaata niin, että tavallisesti maat olivat samasta YK:n alueellisesta ryhmästä.

Rion kokouksen jälkeen, heinäkuussa 2012, YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nimitti myös 27-henkisen korkean tason paneelin (High-level Panel, HLP), jota hän pyysi esittämään "rohkean mutta käytännöllisen" kehitysvision oman post-agendansa tueksi. Neuvoa-antava paneeli koostui kokeneista valtionpäämiehistä, kansalaisjärjestöjen edustajista, yritysjohtajista ja diplomaateista. Sitä johtivat Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono, Iso-Britannian pääministeri David Cameron ja Liberian presidentti Ellen Johnson Sirleaf. Paneelin raportti luovutettiin pääsihteerille toukokuussa 2013.

Saman vuoden syyskuussa kansainvälisen yhteisön huomio keskittyi YK:n yleiskokoukseen New Yorkissa, jossa pääsihteeri esitteli siihen mennessä tehtyyn työhön ja eri sidosryhmien näkemyksiin pohjautuvan visionsa uusista kehitystavoitteista. Pääsihteerin hieman aiemmin aiheesta julkaiseman raportin (A Life of Dignity for All) ydinsanoma oli se, että kestävän kehityksen tavoitteiden tulee sisältyä ja toimia ohjenuorana uudelle kehitysagendalle. Eräs tärkein tavoite on äärimmäisen köyhyyden hävittäminen vuoteen 2030 mennessä.

Kestävän kehityksen tavoitteiden syntyprosessin hahmottamista vaikeuttaa helposti sitä valvovien ja toteuttavien instituutioiden ja työryhmien suuri määrä. Valmisteluprosessi ja konsultaatiokierrokset olivatkin YK:n historian laajimpia.

Kestävän kehityksen toimeenpanon seuranta

Riossa tehdyn päätöksen perusteella perustettiin siis sekä avoin työryhmä (OWG) että jäsenvaltiovetoinen korkean tason poliittinen foorumi (High-level Political Forum, HLPF). Foorumilla on tärkeä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanon seurannassa.

Tämän lisäksi prosessia varten perustettiin kaksi työryhmää, teknologiasiirtoon keskittyvä elin sekä kestävän kehityksen rahoituskomitea (SD Finance Committee). Suomalaiset seurasivat jälkimmäisen työtä erityisen tarkkaan, sillä komitean toisena puheenjohtajana toimi vuoden 2014 loppuun asti Suomen ulkoministeriön virkamies, suurlähettiläs Pertti Majanen.

Pääsihteerin apuna koko prosessin aikana toimi myös ns. post-2015 -kehityssuunnittelun erityisneuvonantaja Amina J. Mohammed, jolla oli vakituinen roolinsa myös korkean tason paneelissa.

Edellä mainittujen lisäksi uusia kehitystavoitteita suunnitteli vuoden 2010 vuosituhattavoitteiden seurantakokouksessa luotu erillinen työryhmä (UN System Task Team on the Post-2015 UN Development Agenda, UNTT), jota johtivat YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asian osasto (DESA) sekä YK:n kehitysohjelma (UNDP). UNTT koostui yli 60 YK-järjestöstä, ja siihen kuuluivat myös Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Työryhmä esitti raporteissaan ehdotuksia post-2015-agendan aluejaottelusta ja globaalin yhteistyön yhteisistä ehdoista. UNTT totesi kesäkuussa 2012 julkaisemassaan raportissa Realizing the Future We Want for All, että tulevien kehitystavoitteiden tulisi huomioida neljä ulottuvuutta: sosiaalinen kehitys, kaikki osapuolet kattava taloudellinen kasvu, ympäristöllinen kestävyys sekä rauha ja turvallisuus. Tärkeänä osana UNTT:n raporttia olivat myös kolme sen tunnustamaa ydinarvoa: tasa-arvo, ihmisoikeudet ja kestävyys.

Kansalaisyhteiskunta, akateemikot ja yritysmaailma mukana

YK pyrki muodostamaan mahdollisimman kattavan ja pohjan tulevalle kehitysohjelmalle ja määrittelyprosessiin osallistettiinkin historiallisen monta toimijaa. Esimerkiksi kansalaisyhteiskunta oli varsin vahvasti mukana kehitysagendan valmistelutyössä, muun muassa korkean tason paneelin (HLP) ja erilaisten konsultaatioiden kautta.

YK käynnisti vuonna 2012 avoimen ja osallistavan, maailmanlaajuisen vuoropuhelun (The World We Want -prosessi) tavoitteita koskien. Vuoropuheluun kuului kaikille maailman kansalaisille avoin verkkoalusta worldwewant2015.org, jonka avulla kuka tahansa saattoi osallistua maailman kansalaisten kollektiivisen vision rakentamiseen siitä, mitkä kehityksen aihealueet ovat kaikkein tärkeimpiä.

YK:n kehitysohjelma UNDP:n myworld2015.org -sivustolla puolestaan kysyttiin kansalaisilta siitä, mille kuudelle muun muassa vuosituhattavoitteista tutulle teemalle he antavat eniten arvoa. Internetin välityksellä kerätty tieto auttoi sekä korkean tason paneelia että YK:n pääsihteeriä tuomalla esiin kansalaisten näkemyksiä kehitystavoitteista.

Verkossa tapahtuvan vuoropuhelun lisäksi post-2015-prosessiin kuului sekä kansallisia että temaattisia konsultaatioita. YK-järjestelmän toimintaa kehittävä YK:n kehitysryhmä (UNDG) pyrki näiden konsultaatioiden vetäjänä tuomaan kehitystavoitteiden suunnittelussa esille mahdollisimman laajan skaalan kansallisia näkemyksiä järjestämällä 50–100 maakonsultaatiota yli 60 maassa. Vuoropuhelusta saatu palaute luovutettiin korkean tason paneelin (High-Level Panel, HLP) käyttöön.

Paneelin työtä tukivat yksityiset ja akateemiset toimijat. Itsenäinen tutkimuskeskusten ja korkeakoulujen tutkijaverkosto (Sustainable Development Solutions Network, SDSN) antoi paneelille teknistä tukea, vaikka se jätti YK:n pääsihteerille myös oman, itsenäisen raporttinsa kesäkuussa 2013. Yritysmaailman näkökulma välitettiin paneelille YK:n Global Compact -aloitteen toimesta (UNGC), joka välitti paneelin käyttöön maaliskuussa 2013 tuhansien konsultaatioiden jälkeen tehdyn arvion yksityisen sektorin osallisuudesta kehitystavoitteissa. Global Compact -aloite on vapaaehtoinen vastuullisen teollisuuden aloite, jonka kymmenen ihmisoikeuksia, työllisyyttä, ympäristöä ja korruptiota koskevaa periaatetta on allekirjoittanut yli 10 000 osallistuvaa tahoa yli 130 maasta. UNGC luovutti myös kesäkuussa 2013 suoraan YK:n pääsihteerille oman kymmenen kohdan esityksensä uusista kehitystavoitteista.

Tämän lisäksi järjestettiin yksitoista teemakonsultaatioita yli 70 maassa kehitysagendan yhdestätoista eri aihepiireistä, joista yhden fasilitaattorina myös Suomi toimi. Kaikkiaan temaattiset konsultaatiot järjestettiin seuraavista aihepiireistä:

    epätasa-arvoisuus (fasilitaattoreina: Tanska, Ghana)
    konfliktit, väkivalta ja katastrofit (Suomi, Panama, Liberia, Indonesia)
    koulutus (Kanada, Saksa)
    kasvu ja työllisyys (Japani)
    ruokaturva ja ravitsemus (Espanja, Kolumbia)
    terveys (Ruotsi, Botswana)
    hallinto (Saksa)
    ympäristöllinen kestävyys (Ranska, Costa Rica)
    vesi (Hollanti, Jordania, Mosambik, Sveitsi)
    energia (Norja, Meksiko, Tansania)
    väestö (Sveitsi, Bangladesh)

Kohti köyhyyden hävittämistä: 17 tavoitetta alkavat piirtyä

YK:n yhteydessä toimivat työryhmät työskentelivät tiiviisti  vuoden 2014 aikana, jotta ne pystyisivät tuottamaan YK:n 70. yleiskokoukseen mennessä esityksen tulevasta kestävän kehityksen agendasta (Agenda 2030). YK:lta odotettiin vahvaa ja selkeää ehdotusta. Vuosituhattavoitteet keskittyivät vahvasti kehittyviin maihin, ja uusien kehitystavoitteiden haluttiin olevan luonteeltaan universaaleja, eli koskevan kaikkia jäsenmaita. Lopulliset tavoitteet koskevatkin niin globaalia pohjoista kuin etelääkin ja ovat luonteeltaan yleismaailmallisia.

Avoimen kestävän kehityksen tavoitteiden työryhmän (OWG) työn ympärillä spekuloitiin pitkään kestävän kehityksen tavoitteiden sisällöistä, rajauksista ja vaikeista päätöksistä mahdollisesti yhdistää tai rajata pois joitain tavoitteita toisten hyväksi. OWG julkaisi työnsä tulokset heinäkuussa 2014, kun ryhmä ilmoitti tulleensa yhteisymmärrykseen ehdotuksestaan kestävän kehityksen tavoitteista (Sustainable Development Goals). Kärjessä oli odotetusti köyhyyden hävittäminen maailmasta.

Avoimen työryhmän ehdottamat tavoitteet olivat huomattavasti vuosituhattavoitteita kattavammat ja yksityiskohtaisemmat, sillä tavoitteita on yhteensä 17 ja alatavoitteita 169.

Kuusi keskeistä elementtiä

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon julkaisi joulukuussa 2014 koontiraporttinsa (The road to dignity by 2030: ending poverty, transforming all lives and protecting the planet). Raportissa ehdotetaan, että uudet kehitystavoitteet tulisivat nojaamaan avoimen työryhmän (OWG) ehdotukseen edellä luetelluista 17 tavoitteesta.

Pääsihteerin mukaan vuosi 2015 oli tärkein vuosi sitten YK:n perustamisen 70 vuotta sitten. Raportissaan pääsihteeri korostaa, että maailma on "historiallisessa tienristeyksessä", jossa "voimme päättää joko päättää lopettaa köyhyyden ja nälän tai jatkaa maapallon resurssien liikakulutusta ja antaa eriarvoisuuden kasvaa". Maailmanlaajuisten tavoitteiden tulisi luotsata maailma tulevaisuuteen, jossa ihmiset ja planeetan kantokyky ovat huomion keskipisteenä. Uusien tavoitteiden tulee raportin mukaan myös perustua ihmisoikeuksien ja maailmanlaajuisen kumppanuuden varaan.

Raportti ryhmitteli 17 kestävän kehityksen tavoitetta kuuteen laajempaan kokonaisuuteen:

Ihmisarvo: köyhyyden poistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen.
Ihmiset: terveellisen elämän, tiedon, naisten ja lasten osallistamisen turvaaminen
Planeetta: ekosysteemien suojeleminen kaikille yhteisöille ja lapsillemme
Kumppanuus: maailmanlaajuinen solidaarisuuden ja yhteisvastuun herättäminen kestävän kehityksen hyväksi
Oikeudenmukaisuus: turvallisen ja rauhallisen yhteiskunnan sekä vahvojen organisaatioiden ja käytäntöjen edistäminen
Hyvinvointi: vahvan, osallistavan ja mukautuvan talouden kasvattaminen
Historiallinen sopu

Vuosien valmistelu tuotti tulosta elokuun alussa 2015, kun useita vuorokausia yliajalle venyneet post-2015-neuvottelut jäsenmaiden edustajien kesken saatiin päätökseen.

Neuvottelujen lopputuloksena YK:n jäsenvaltiot päättivät yhdessä "lopettaa köyhyyden ja nälän kaikkialla, taistella epätasa-arvoa vastaan maiden sisällä ja niiden välillä, suojella ihmisoikeuksia ja edistää sukupuolten tasa-arvoa, voimaannuttaa naisia ja tyttöjä sekä varmistaa planeettamme ja sen luonnonvarojen pysyvän suojelun".

Neuvotteluja käytiin heinäkuussa pääsihteerin vuonna 2014 julkaiseman synteesiraportin pohjalta. Tekstiä oli muokattu keväällä käytyjen neuvottelujen ja kommenttien pohjalta hieman, mutta päätavoitteet olivat ne samat seitsemäntoista, jotka oli asetettu vuoden 2014 kesällä avoimen työryhmän (OWG) ehdotuksessa. Alatavoitteisiin ja tekstiin tuli neuvotteluissa joitain muutoksia, mutta päätavoitteiden sanamuotoihin ei enää koskettu.

Jäsenmaiden hyväksymät tavoitteet on koottu loppuasiakirjaan (Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development), joka hyväksyttiin lopullisesti YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa 25.–27. syyskuuta 2015. Kehitysohjelman on tarkoitus astua voimaan vuoden 2016 alussa ja kattaa seuraavat 15 vuotta.

Tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä:

  1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
  2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
  3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
  4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
  5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.
  6. Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
  7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
  8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja.
  9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
  10. Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
  11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
  12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
  13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
  14. Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
  15. Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen.
  16. Edistää rauhanomaisia ja inklusiivisia yhteiskuntia kestävän kehityksen saavuttamiseksi; taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.
  17. Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

(Yllä luetellut tavoitteet kansainvälinen yhteisö hyväksyi YK:n 70. yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa 22.-25.9.2015. Epävirallinen suomennos ulkoministeriön, YK:n alueellisen tiedotuskeskuksen ja YK-liiton toimesta.)

Tavoitteita on kritisoitu siitä, että ne ovat liiankin yksityiskohtaiset ja maat voivat valita itselleen helpommin toteutettavat vaikeampien kustannuksella. Toisaalta ne ottavat vahvasti huomioon ekologisen kestävyyden sekä rauhan ja turvallisuuden merkityksen kehitykselle. Kaikkia maailman maita sitovista kehitystavoitteista sopiminen on myös jo itsessään historiallinen saavutus.

Tavoitteiden lopullisen päättämisen jälkeen tärkeintä on kansallinen toteutus. Tämä vaatii merkittäviä toimia ja myös toimivaa seurantaa. Seurannan suhteen avoimia kysymyksiä on yhä liittyen tavoitteita mittaavan tilastotiedon laatuun, kattavuuteen ja saatavuuteen kaikkien tarpeellisten kategorioiden osalta, jotta mikään vähemmistöryhmä ei jää tavoitteiden ulkopuolelle. Suomessa kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa tärkeä rooli on kestävän kehityksen toimikunnalla, jonka puheenjohtajana toimii pääministeri. Suomi oli myös ensimmäisten maiden joukossa, jotka raportoivat tavoitteiden toimeenpanosta kansallisesti korkean tason foorumissa (HLPF).

YK-liiton uutinen kestävän kehityksen tavoitteista (25.9.2015)

UM:n tuottamaa taustamateriaalia post-2015-prosessista (syyskuu 2015)

Lisätietoa kestävästä kehityksestä ja Post 2015 -prosessista YK:n virallisilla sivuilla

Vuosituhattavoitteiden viimeinen seurantaraportti (2015, UNDP)

Kestävän kehityksen tavoitteita koskevaa materiaalia kouluille YK ja maailman tila -sivustolla

Päivitetty viimeksi: 16.6.2016