Suomen osallisuus YK:n toimintaan

6.6.2000. Yleiskokouksen puheenjohtajana aloittava Harri Holkeri ja Suomen YK-lähettiläs Marjatta Rasi tapaavat yleiskokouksen puheenjohtajan Theo-Ben Gurirabin. Kuva: UN Photo/Susan Markisz.

Suomi on ollut YK:n jäsen jo 60 vuotta. Tänä aikana Suomi on aktivoitunut erityisesti ihmisoikeus- ja kehityskysymyksissä mutta myös aseistariisunnan ja kansainvälisen oikeuden alueilla. Suomi osallistuu YK:n toimintaan osana läntisten maiden ryhmää ja ottaa usein yhtenevästi kantaa muiden Pohjoimaiden kanssa. EU-jäsenyyden ja unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan myötä Suomi on osallistunut YK:n toimintaan myös osana unionia ja pyrkinyt vahvistamaan EU-maiden näkemystä ja vaikuttavuutta maailmanjärjestössä.

Ulkoasianhallinto vastaa Suomen YK-politiikasta yhteistyössä muiden ministeriöiden, viranomaisten, eduskunnan ja yksityisen sektorin kanssa. Suomen YK-politiikan muotoilemiseen ja kehittämiseen osallistuu myös aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja laaja järjestökenttä.

YK:lla ei ole virallista edustajaa Suomessa, mutta Suomella on pysyvä edustusto YK:n päämajassa New Yorkissa sekä useissa YK:n erityis- ja kumppanuusjärjestöissä. Suomella on pysyvä edustaja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization, UNESCO) Pariisissa, kansainvälisessä atomienergiajärjestössä (International Atomic Energy Agency, IAEA) Wienissä, kansainvälisessä ydinkieltosopimusjärjestön valmistelutoimikunnassa (Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty Organization, CTBTO) Wienissä, YK:n asuinyhdyskuntakomissiossa (United Nations Human Settlements Programme, UN-HABITAT) sekä YK:n ympäristöohjelmassa (United Nations Environment Programme, UNEP) Nairobissa.

YK:n yleiskokouksessa (General Assembly) Suomi on edustettuna muiden jäsenmaiden tavoin. Jokaisella jäsenellä on yleiskokouksessa yksi ääni. Suomi on toiminut kerran yleiskokouksen puheenjohtajamaana, kun valtioneuvos Harri Holkeri valittiin YK:n yleiskokouksen 55. kaudelle vuonna 2000. Suomi on ollut YK:n turvallisuusneuvoston (Security Council) vaihtuvana jäsenenä vuosina 1969–1970 ja 1989–1990. Suomi on vaikuttanut aktiivisesti 2000-luvulla myös YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa (Economic and Social Council, ECOSOC); Suomi on ollut neuvoston jäsen kausilla 2003–2005, 2010–2012 ja 2015–2016. Suomi on ollut myös neuvoston varapuheenjohtajana vuosina 2002–2003 ja puheenjohtajana vuonna 2004. Tammikuussa 2013 Suomi valittiin UNICEFin johtokunnan puheenjohtajaksi. Vuoden 2013 heinäkuussa YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC myönsi Suomen YK-liitolle erityisen konsultatiivisen aseman (special consultative status). Suomi on myös UNESCOn maailmanperintökomitean jäsen kaudella 2014–2017.

Jäsenvaltiot rahoittavat YK:n toimintaa maksukykynsä mukaisesti. Suomi on maksanut YK:lle vuonna 2016 sääntömääräiseen budjettiin 11 397 110 dollaria. YK:n vuosien 2016–2017 sääntömääräinen budjetti on noin 5,4 miljardia dollaria. Rauhanturvatoiminnan, kehitysyhteistyön ja katastrofiavun rahoitus ei ole osana budjettia. Suomi antaa myös vapaaehtoista rahoitusta YK:n erityisjärjestöjen toimintaan, kuten YK:n väestörahastolle (UNFPA), lastenrahastolle (UNICEF) ja tasa-arvojärjestölle (UN Women).

Suomalaisnaiset ensimmäisinä korkeissa YK-tehtävissä

YK:n korkeissa tehtävissä on toiminut myös suomalaisia. Helvi Sipilä valittiin ensimmäisenä naisena maailmassa YK:n apulaispääsihteeriksi vuonna 1972. Sipilän vastuualueina olivat naiskysymykset, sosiaalinen kehitys ja rikollisuuden ehkäisy. Martti Ahtisaari toimi vuosina 1987–1991 YK:n taloudesta ja hallinnosta vastaavana alipääsihteerinä, ja Elisabeth Rehn toimi vuosina 1998–1999 alipääsihteeritasoisissa tehtävissä pääsihteerin erityislähettiläänä Bosnia-Hertsegovinassa.

Suomen pysyvä edustaja YK:ssa (1998–2004) Marjatta Rasi toimi puolestaan YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) historian ensimmäisenä naispuheenjohtajana. Sittemmin Suomen YK-lähettiläänä toimi niinikään nainen: Kirsti Lintonen vuosina 2005–2009. Suomalainen Laura Londén puolestaan nimitettiin vuonna 2015 YK:n apulaispääsihteeriksi ja YK:n väestörahaston UNFPA:n hallinnosta vastaavaksi varapääjohtajaksi.

Päivitetty viimeksi: 30.6.2016