Ajankohtaiset teemat

19.4.2016. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon pitämässä puhetta Haagin rikostuomioistuimen pysyvän rakennuksen avajaisseremoniassa. Ban luonnehti tilaisuutta tärkeäksi askeleeksi ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen lujittamisessa. UN Photo/Rick Bajornas

Keskeinen osa mitä tahansa kansallista oikeusjärjestelmää on mahdollisuus määrätä sanktioita lakien rikkomisesta. Viime kädessä valtiojohdolla on mahdollisuus turvautua myös voimatoimiin kansalaisten lainkuuliaisuuden varmistamiseksi.

Kansainvälisen oikeuden tapauksessa sekä sanktioiden että voiman käyttö on kuitenkin ongelmallinen kysymys, koska ei ole olemassa mitään valtioiden yläpuolista auktoriteettia. Koska valtiot itse luovat keskinäiset sopimuksensa, ne voivat myös päättää, noudattavatko niitä vai eivät.

Keskustelu rankaisemattomuudesta ja sen lopusta on saanut uusia ulottuvuuksia viime vuosina, kun kansainvälisen rikostuomioistuimen (International Criminal Court, ICC) eteen on tuotu vakavista rikoksista syytettyjä henkilöitä. Oikeusvaltioperiaatteen edistäminen on keskeisellä sijalla kamppailussa rankaisemattomuuden kulttuuria vastaan. Oikeusvaltion vahvistuminen tukee rankaisemattomuuden loppumista, mutta muutokset syntyvät hitaasti.

"Entinen rankaisemattomuuden aika on ohi. Sen tilalle on hitaasti, mutta varmasti muodostumassa uusi vastuun aikakausi."
 Ban Ki-moon

Oikeusvaltioperiaate YK:n toiminnassa

Mikä on oikeusvaltio? Kuinka sellainen rakennetaan? Oikeusvaltioperiaate (rule of law) on käsite, joka on helpoin ymmärtää esimerkin avulla. Suomen korkeimman hallinto-oikeuden entinen presidentti Pekka Hallberg on esittänyt määritelmän, jonka mukaan oikeusvaltion voi hahmottaa neljän pilarin päällä seisovana talona.

Neljä kantavaa tukirakennetta ovat:

  1. vallankäytön sitominen lakiin (julkinen valta perustuu lainsäädäntöön ja lakia kunnioitetaan)
  2. vallanjaon pitäminen tasapainoisena (lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan)
  3. perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen (esimerkiksi oikeus perustoimeentuloon, oikeus osallistua, oikeus koulutukseen)
  4. järjestelmän toimivuus (kuvainnollisesti talon asukkaiden luottamus järjestelmää kohtaan sekä heidän osallisuutensa). Oikeusvaltiokehityksessä kyse on laajasta kokonaisuudesta, johon liittyvät demokratia, hyvä hallinto, ihmisoikeuksien kunnioitus, tasa-arvo ja turvallisuus.

YK-järjestelmässä oikeusvaltiotyöstä on tullut näkyvä osa pyrkimyksiä tiivistää kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien välistä yhteyttä. Vuoden 2005 huippukokouksen loppuasiakirjassa (päätöslauselma A/RES/60/1, alakohta 134) esitettiin vaatimus YK-järjestelmän strategisemmasta ja paremmin koordinoidusta oikeusvaltiotyöstä. Yleiskokous esitti myös seuraavilla istuntokausillaan pääsihteerille pyynnön koota yhteen kuvaus YK:n tekemästä oikeusvaltiotyöstä (päätöslauselmat A/RES/61/39, A/RES/62/70).

Apulaispääsihteerin alaisuuteen perustettiin vuonna 2007 alipääsihteeritasoinen työryhmä (The Rule of Law Coordination and Resource Group), jonka tarkoituksena oli saattaa yhteen keskeisimmät YK-toimijat oikeusvaltiotyön alalla, lisätä koordinaatiota ja parantaa toiminnan laatua. Suunnitelmia on kuvattu tarkemmin pääsihteerin raportissa yleiskokoukselle ja turvallisuusneuvostolle (A/61/636). Alun perin toiminnassa olivat mukana:

  • sihteeristöstä oikeudellisten asiain toimisto OLA (Office of Legal Affairs)
  • rauhanturvatoiminnan osasto DPKO (Department of Peacekeeping Operations)
  • ihmisoikeusvaltuutetun toimisto OHCHR (Office of the High Commissioner for Human Rights)
  • huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto UNODC (United Nations Office on Drugs ans Crime)

Sekä alaohjelmista/rahastoista toiminnassa mukana:

  • Kehitysohjelma UNDP (United Nations Development Programme)
  • UNIFEM (United Nations Development Fund for Women, nyk. UN Women)
  • Pakolaisjärjestö UNHCR (United Nations High Commissioner for Refugees)
  • Myöhemmin mukaan ovat tulleet alipääsihteerit myös sihteeristön poliittiselta osastolta DPA:lta (Department of Political Affairs) ja UNICEF:sta (United Nations Children's Fund).

Työryhmän tueksi sihteeristöön, suoraan pääsihteerin kanslian alaisuuteen, perustettiin pieni yksikkö (Rule of Law Assistance Unit), joka raportoi toiminnastaan apulaispääsihteerille. Sihteeristön tukitoimet keskittyvät kolmelle alueelle: koordinaation ja koherenssin varmistaminen, koko järjestelmän kattavien strategioiden kehittäminen (mukaan lukien politiikkaohjaus ja strategiasuunnitelman luominen vuosille 2009–2011) sekä kumppanuuksien luominen YK:n ja muiden oikeusvaltiotoimijoiden välille.

Yleiskokouksen 63. istuntokaudella syksyllä 2008 kuudes komitea käsitteli YK:n oikeusvaltiotyön tulevaisuutta. Pääsihteeri oli tuottanut keskustelun pohjaksi eräänlaisen inventaarion YK:n oikeusvaltiotoimista (A/63/64) sekä raportin Strengthening and Coordinating United Nations Rule of Law Activities (A/63/226). Inventaario sisältää kuvaukset 40 erilaisen YK-toimijan työstä, ja toiminnan vahvistamista käsittelevässä raportissa tarkastellaan järjestelmän vahvuuksia ja heikkouksia sekä mahdollisuuksia tukea jäsenvaltioita oikeusvaltiotyössä. Nykyisellään pääsihteeri toimittaa yleiskokoukselle vuosittain raporttinsa YK:n toiminnasta oikeusvaltiotyön alalla (esim. A/67/290). Pääsihteeri on laatinut aiheesta raportin myös turvallisuusneuvostolle, jossa asiasta on käyty temaattinen keskustelu.

Vuonna 2012 yleiskokous järjesti oikeusvaltioperiaatteesta korkean tason tapaamisen, jossa jäsenmaat esittivät näkemyksiään asiasta. Suomen ja muiden Pohjoismaiden yhteispuheenvuoron piti tasavallan presidentti Sauli Niinistö 24.9.2012. Alkuvuodesta 2013 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman A/RES/67/97, jossa se sitoutuu oikeusvaltiokehityksen vahvistamiseen ja toimien parempaan koordinaatioon YK-järjestelmän sisällä.

YK:lla on myös rahasto, josta myönnetään tukea paikallistason toimintaan. YK:n demokratiarahasto (United Nations Democracy Fund, UNDEF) perustettiin pääsihteerin päätöksellä vuonna 2005. Vuoteen 2013 mennessä rahasto on järjestänyt yhteensä viisi hakukierrosta. Rahaston toimintaa on tukenut 41 jäsenvaltiota, joiden avulla pääomaa on kerätty yli 147 miljoonaa dollaria. Rahastolla katsotaan olevan YK:n jäsenvaltioiden kanssa tekemää yhteistyötä täydentävä rooli, mitä tulee demokraattisen hallinnon vahvistamiseen ympäri maailman.

Rankaisemattomuuden loppu – kansainväliset sotarikostuomioistuimet

Sotarikollisten saattaminen henkilökohtaisesti vastuuseen teoistaan viestii selkeästi kansainvälisen oikeuden velvoitteiden ulottuvan (määrätyissä tapauksissa) myös yksilöihin. Sotarikostuomioistuinten perustaminen korostaa kansainvälisen oikeuden normien pätevän myös konfliktitilanteissa ja auttaa rakentamaan kestävää rauhaa entisille konfliktialueille. Entisen Jugoslavian alueella 1990-luvun alussa tapahtuneet räikeät ja laajamittaiset humanitaarisen oikeuden loukkaukset saivat YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 1993 perustamaan entisen Jugoslavian kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (International Criminal Tribunal for Former Yugoslavia, ICTY) vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista syytettyjen tuomitsemista varten. Tuomioistuimen toimivalta kattaa entisen Jugoslavian alueella vuoden 1991 jälkeen tapahtuneet kansanmurharikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja vuoden 1949 Geneven sopimuksen sekä sodankäyntiä koskevien lakien ja normien vakavat rikkomukset. Vuoden 2016 puoliväliin mennessä se oli käsitellyt loppuun yli 150 eri syytetyn tapauksen ja antanut 83 langettavaa tuomiota.

Vuonna 1994 YK:n turvallisuusneuvosto perusti vastaavanlaisen sotarikostuomioistuimen Ruandan verilöylyyn syyllistyneiden henkilöiden saattamiseksi oikeuden eteen. Vuonna 1998 Ruandan sotarikostuomioistuin (International Criminal Tribunal for Rwanda, ICTR) antoi historian ensimmäisen kansainvälisen tuomioistuimen tuomion kansanmurhasta. ICTR sulkeutui 31. joulukuuta vuonna 2015. Syytettyinä oli tuomioistuimen toiminta-aikana noin 90 ihmistä, joista tuomittuja 61.

Haagin rikostuomioistuin

Haagissa sijaitseva, vuonna 2002 toimintansa aloittanut kansainvälinen rikostuomioistuin (International Criminal Court, ICC) on ensimmäinen pysyvä rikosoikeudellista toimivaltaa käyttävä kansainvälinen tuomioistuin. Sen toimivaltaan kuuluvat vakavimmat kansainväliset rikokset, joiksi lasketaan kansanmurha, rikokset ihmisyyttä vastaan sekä vakavat sotarikokset.

Tuomioistuimen toimivalta rajoittuu rikoksiin, jotka on tehty tuomioistuimen perussäännön voimaantulon jälkeen, eli sillä ei ole takautuvaa tuomiovaltaa. Lisäksi toimivalta rajoittuu vain niihin rikoksiin, jotka ovat tapahtuneet jonkin sopimusvaltion alueella tai joihin sopimusvaltion kansalainen on syyllistynyt tai joiden osalta asianomainen sopimuksen ulkopuolinen valtio on erikseen hyväksynyt rikostuomioistuimen toimivallan. Rikostuomioistuin voi ottaa tapauksen käsiteltäväksi ICC:n sopimusvaltion, YK:n turvallisuusneuvoston tai tuomioistuimen syyttäjän aloitteesta. Suomalainen tohtori Erkki Kourula toimi tuomioistuimen tuomarina 2003-2015.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaa johtaa sopimusvaltioiden yleiskokous (Assembly of States Parties), joka muun muassa valitsee tuomioistuimen 18 tuomaria yhdeksän vuoden kaudeksi kerrallaan sekä päättää tuomioistuimen budjetista. Tuomioistuimella on neljä varsinaista toimielintä:

  1. puheenjohtajuuselin (Presidency)
  2. oikeudelliset osastot (Judicial Divisions)
  3. syyttäjän toimisto (Office of the Prosecutor)
  4. hallinnollinen osasto (Registry).

Tuomioistuimen alaisuudessa toimii myös useita puoli-itsenäisiä toimistoja, kuten uhrien neuvontatoimisto (Office of Public Council for Victims). Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivalta ei korvaa kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei voi ottaa käsiteltäväkseen tapauksia, jotka ovat käsiteltävinä tai on jo käsitelty toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa. Kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelee vain tapauksia, joissa asianomainen valtio on haluton tai kyvytön tutkimaan rikosta tai syyttämään siitä asianmukaisesti.

Vuonna 2002 rikostuomioistuimen alaisuuteen perustettiin erillinen uhrirahasto (ICC Trust Fund for Victims), jonka tehtävä on auttaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltävänä olevien tapausten uhreja ja heidän perheitään. Rahasto huolehtii maksettavien hyvitysten täytäntöönpanosta ja pyrkii erilaisten hankkeiden avulla auttamaan uhreja uuteen alkuun. Uhrirahaston avustusta on saanut jo yli satatuhatta kansainvälisten rikosten uhria. Suomalainen ihmisoikeuskonkari, YK:n alipääsihteeritasoisissa tehtävissä Balkanillakin toiminut ministeri Elisabeth Rehn toimi uhrirahaston johtokunnassa länsimaiden edustajana ja puheenjohtajana 2009-2015. Johtokunnan pääasiallisena tehtävänä on ohjata uhrirahaston toimintoja ja resurssien jakamista sekä koordinoida ja valvoa avustushankkeita.

Kesäkuussa 2016 rikostuomioistuin tuomitsi kongolaisen Jean-Pierre Bemban 18 vuodeksi vankeuteen vuosina 2002-2003 Keski-Afrikan tasavallassa tapahtuneista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Rikostuomioistuimen päätös on merkittävä, sillä Bemba on ensimmäinen, joka on tuomittu esimiesvastuunsa perusteella ja lisäksi korkea-arvoisin rikostuomioistuimessa tuomittu. Bemba on toiminut sotapäällikkönä ja Kongon varapresidenttinä. Päätös oli myös historiallinen siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa rikostuomioistuin tuomitsi raiskaukset sotarikoksena. Bemban tapaus on osoitus siitä, että kansainvälisten rikosten tekijät saatetaan yhä useammin vastuuseen.

Päivitetty viimeksi: 19.9.2016