Yleiskokous

Tanskan entinen ulkoministeri Mogens Lykketoft valittiin YK:n yleiskokouksen 70. istunnon puheenjohtajaksi. Kuva: UN Photo/Kim Haughton

Yleiskokous tiiviisti

Rooli YK:n keskeisin jäsenvaltioiden neuvotteluelin, joka käsittelee kansainvälisesti merkittäviä ja ajankohtaisia asioita
Jäsenet Kaikki YK:n jäsenvaltiot (193 v. 2016)
Kokoontuminen Järjestysnumeroitu istuntokausi alkaa aina syyskuun kolmannen viikon tiistaina
Sijainti YK:n päämaja (New York), yleiskokouksen kokoussali
Äänestäminen Yksinkertainen enemmistö (tietyissä kysymyksissä ²/³ enemmistö)
Muuta Ainoa foorumi, jolla kaikki maailman valtiot voivat neuvotella kansainvälisesti merkittävistä ajankohtaisista kysymyksistä
Peruskirjan artiklat YK:n peruskirjassa yleiskokousta koskevat osiot löytyvät luvusta neljä (artiklat 9–22). Näissä määritellään yleiskokouksen kokoonpano, tehtävät
ja valtuudet, äänestystavat ja muut menettelytavat. Muita yleiskokousta koskevia kohtia ovat artiklat 1, 2, 4–7, 23, 24, 35, 60–64, 66, 85–88, 93, 96, 97, 98, 101, 105, 108 ja 109. Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännöstä (osa YK:n peruskirjaa) yleiskokousta koskevat artiklat 4, 7–15, 32, 33 ja 69

Yleiskokouksen tehtävät

Yleiskokouksen tehtävät on kirjattu YK:n peruskirjaan. Yleiskokous voi peruskirjan mukaan käsitellä mitä tahansa YK:n toimivaltaan kuuluvaa kysymystä, paitsi niitä, joita turvallisuusneuvosto jo parhaillaan käsittelee. Yleiskokouksen tulee antaa kansainväliselle yhteisölle poliittisia suosituksia käsittelemiään asioita koskevista toimista. Se tekee tyypillisesti alustavan neuvottelutyön, jonka kautta tärkeät aiheet päätyvät YK-järjestelmän eri elinten asialistoille.

Yleiskokous voi käynnistää selvityksiä ja antaa suosituksia, joilla pyritään kansainvälisen poliittisen yhteistyön edistämiseen etenkin taloudellisissa, sosiaalisissa ja humanitaarisissa kysymyksissä sekä koulutuksen, kulttuurin ja terveyden alueilla, samaten kuin kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeusjärjestelmän kehittämiseksi. Yleiskokous voi lisäksi antaa suosituksia kansakuntien hyviä välejä uhkaavien tilanteiden rauhanomaisesta selvittämisestä.

Osa yleiskokouksen tehtävistä liittyy sen keskusrooliin YK-järjestelmässä. Yleiskokous käsittelee ja hyväksyy YK:n budjetin kerran kahdessa vuodessa ja määrittää jäsenvaltioiden maksuosuudet budjetin rahoittamisessa. Yleiskokous valitsee turvallisuusneuvoston vaihtuvat jäsenvaltiot. Se myös nimittää YK:n pääsihteerin turvallisuusneuvostolta saamansa suosituksen perusteella ja valitsee kansainvälisen tuomioistuimen tuomarit yhdessä turvallisuusneuvoston kanssa. Lisäksi yleiskokous ottaa vastaan ja käsittelee lukuisien YK:n toimielinten työtä koskevia raportteja.

Pääsihteerin nimityksen suhteen yleiskokous on pyrkinyt viime aikoina selkiyttämään valintaprosessia ja vaikuttamaan siihen, että prosessi olisi aiempaa läpinäkyvämpi. Aiemmin pääsihteeri valittiin käytännössä turvallisuusneuvostossa, suljettujen ovien takana. Yleiskokouksen rooliksi jäi ainoastaan nimityksen voimaansaattaminen, eikä yleiskokous koskaan hylännyt turvallisuusneuvoston esitystä.

Alkuvuonna 2016 yleiskokouksen 70. istunnon puheenjohtaja, tanskalainen Mogens Lykketoft oli mukana myötävaikuttamassa siihen, että valintaprosessia modernisoidaan ja siitä tehdään aiempaa läpinäkyvämpi. Päätöslauselmassa A/69/321 (2015) artikuloidaankin pääsihteerikandidaattien valintakriteeristöstä.

Yleiskokouksen puheenjohtajuus, jäsenet ja toiminta

Yleiskokouksen puheenjohtajana toimii kansallisuudeltaan jotakin YK:n jäsenvaltiota edustava ansioitunut henkilö, joka ei lähtökohtaisesti kuulu maan YK-delegaatioon. Yleiskokouksen puheenjohtaja, 21 varapuheenjohtajaa ja pääkomiteoiden puheenjohtajat valitaan vähintään kolme kuukautta ennen varsinaisen istuntokauden alkua. Puheenjohtajuus kiertää vuosittain jäsenmaiden ryhmittymältä (Afrikka, Aasia, Itä-Eurooppa, Latinalainen Amerikka ja Karibia, Länsi-Eurooppa ja muut) toiselle. Käytäntönä on ollut, ettei minkään turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenmaan edustaja toimi yleiskokouksen puheenjohtajana. Yleiskokouksen puheenjohtaja johtaa keskustelua kaikissa toimintavuoden aikaisissa istunnoissa syksystä kevääseen, mukaan lukien hätä- ja erityisistunnot.

Yleiskokouksen puheenjohtaja, 21 varapuheenjohtajaa ja kuuden pääkomitean puheenjohtajat muodostavat yleiskokouksen yleisen komitean (General Committee). Se vastaa täysistuntojen lopullisen asialistan laadinnasta sekä asiakohtien tärkeysjärjestyksestä ja päättää myös, mitkä asiakohdat kuuluvat kunkin pääkomitean asialistalle. Yleinen komitea käsittelee yleiskokoukselle esitetyt pyynnön tiettyjen asiakohtien lisäämiseksi asialistalle. Yleinen komitea ei tee poliittisia päätöksiä.

Yleiskokouksen alla toimii myös yhdeksänjäseninen valtakirjakomitea (Credentials Committee), jonka tehtävänä on tarkastaa kaikkien edustajien valtakirjat. Yleiskokous nimittää komitean jäsenet aina istuntokauden alussa yleiskokouksen puheenjohtajan ehdotuksesta.

Jokainen YK:n jäsenvaltio on edustettuna yleiskokouksessa. Jokaiselle maalle on varattu muutama istumapaikka yleiskokoussalissa, YK:n päämajan kokousrakennuksessa.

Yleiskokouksen vuosittainen toiminta käynnistyy syksyllä yleisistunnossa, jonka avaa YK:n pääsihteeri ja jossa kutakin jäsenmaata edustaa tyypillisesti ministeri tai valtion päämies. Tämän kahden viikon mittaisen jakson, niin sanotun ministeriviikon, ulkopuolella jäsenmaita edustavat niiden diplomaattivaltuuskunnat, joita johtaa YK-suurlähettiläs (Permanent Representative to the United Nations).

Yleiskokouksen istuntokausista käytetään järjestysnumeroita. Istuntokausi käynnistyy aina syyskuun kolmannen viikon tiistaina ja päättyy ennen uuden istuntokauden alkua. Vuodenvaihteen jälkeisiä istuntoja nimitetään jatkoistunnoiksi. YK:n sihteeristö tarjoaa puitteet yleiskokouksen toiminnalle.

Toisia kysymyksiä käsitellään täysistunnossa, toiset taas sijoitetaan pääkomiteoiden asialistoille. Päätöslauselmat hyväksytään täysistunnossa joko äänestyksen jälkeen tai ilman äänestystä. Useimmissa kysymyksissä hyväksymiseen riittää yksinkertainen enemmistö äänistä. Budjettiasioissa, tiettyjen toimielinten jäsenistöä valittaessa sekä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö yleiskokouksen äänistä.

Kullakin valtiolla on äänestyksissä yksi ääni. Asiat hyväksytään yleiskokouksessa aina virallisesti päätöslauselman muodossa. Yleiskokouksen päätöslauselmilla on YK:n dokumentointijärjestelmässä oma tunnisteensa; esimerkiksi A/RES/70/1. Yleiskokouksen päätöslauselmat alkavat aina A-kirjaimella ja niiden kolmas osa viittaa istuntokauteen, jolloin päätöslauselma on hyväksytty (esimerkissä 70. istunto).

Yleiskokouksen antamat päätöslauselmat eivät ole luonteeltaan sitovia, vaan suosituksia. Päätöslauselmilla voi kuitenkin olla hyvinkin suuri poliittinen painoarvo, ja niille voidaan antaa erilaisia nimiä, kuten julistus. Esimerkiksi vuonna 2007 yleiskokous hyväksyi alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen ja vuonna 2000 vuosituhatjulistuksen. Yleiskokouksen korkean tason viikolla vuonna 2015 hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet saivat nimen 'Transforming Our World: the 2030 Agenda for Sustainable Development' (A/RES/70/1).

Yleiskokous voi kokoontua varsinaisen istuntonsa lisäksi myös erityisistuntoihin. Niitä voi kutsua koolle turvallisuusneuvosto, jäsenvaltioiden enemmistö tai yksi jäsenvaltio (mikäli enemmistö on samaa mieltä). Yleiskokous voidaan kutsua koolle myös hätäistuntoihin.

YK:n talousarvio ja rahoitus

Jäsenvaltiot rahoittavat YK:n toimintaa. YK:n sääntömääräisen, kaksivuotisen talousarvion hyväksyy yleiskokous. Joka toinen vuosi YK:n sihteeristö laatii maailmanjärjestön sääntömääräisen talousarvion, jonka yleiskokous hyväksyy istunnossaan. Ennen yleiskokouksen hyväksyntää budjettia käsitellään yleiskokouksen alaisessa hallinto- ja budjettiasioiden komiteassa sekä ECOSOC:n alaisessa ohjelma- ja koordinointikomiteassa. YK:n kaksivuotinen budjettikausi käynnistyy kahdella jaollisina vuosina.

Jokainen jäsenvaltio maksaa vuosittain sille kuuluvan maksuosuuden YK:n perusbudjettiin, josta rahoitetaan päämajan toimintaa (esim. henkilöstön palkkoja, matkustuskuluja) ja monenlaisia muita kuluja. Sen sijaan mm. rauhanturvatoiminnan (lukuun ottamatta ensimmäisiä operaatioita Palestiinassa ja Kashmirissa), katastrofiavun tai alajärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön rahoitusta ei lasketa kuuluvaksi sääntömääräisen talousarvion piiriin.

Sääntömääräisen talousarvion maksuosuuksista sovitaan yleiskokouksessa, ja ne määräytyvät jäsenvaltioiden maksukykyyn perustuvan prosenttiasteikon mukaisesti. Yleiskokous hyväksyy prosenttiasteikon jäsenmaksuosuuksia käsittelevän komitean suosituksesta. Prosenttiasteikko tarkistetaan joka toinen vuosi. Merkittäviä muutoksia siihen tehtiin vuonna 2000, jolloin maksimiosuus rahoituksesta laskettiin 22 prosenttiin ja minimi 0,001 prosenttiin. Vähiten kehittyneiden maiden (Least Developed Countries, LDCs) maksimiosuus asetettiin 0,01 prosenttiin. Nykyiset budjettisäännöt ovat vuodelta 2013.

YK:n taloudenpidon suurin ongelma on jäsenmaksuosuuksien maksamisen aikataulu. Kaikki jäsenmaat eivät maksa omia osuuksiaan ajallaan, vaan pidättäytyvät niiden maksamisesta erilaisin syin. Merkittävin maksuosuuksiensa maksamatta jättäjä on Yhdysvallat. Esimerkiksi vuonna 2012 maksamattomia jäsenmaksuja oli yhteensä 327 miljoonaa dollaria. Vuoden 2012 luku on kuitenkin pienempi verrattuna vuoteen 2011, jolloin jäsenmaksuja jäi rästiin yhteensä 454 miljoonaa dollaria.

Perusbudjettiin suuntautuvien maksuosuuksien lisäksi etenkin vauraimmat jäsenvaltiot maksavat vapaaehtoisia avustuksia, joiden avulla rahoitetaan YK:n järjestöjen (esimerkiksi UNICEF, UNDP ja UNCHR) toimintaa. Myös rauhanturvaaminen rahoitetaan erikseen sovittavilla tavoilla.

Lisätietoja YK:n rahoitusosuuksista

Päivitetty viimeksi: 5.2.2016