Historiaa ja toiminnan taustoja

1.2.1958. Potilaalta otetaan verinäyte United Nations Emergency Forcen (UNEF) kenttäsairaalassa Rafahissa, Egyptissä. UN Photo

YK:n humanitaarinen avustustoiminta alkoi varsinaisesti vuonna 1946 järjestön toimittaessa apua toisen maailmansodan uhreille Euroopassa ja Aasiassa. Ennen toisen maailmansodan loppua ja YK:n perustamista pidettiin useita kansainvälisiä konferensseja, joissa käsiteltiin meneillään olevien väkivaltaisuuksien loppumista ja niiden seurauksia. Kuka avustaisi pakolaisia ja millä tavalla? Kuinka sodan uhreille toimitettaisiin humanitaarista apua?

Humanitaarisen toiminnan historia ulottuu toki paljon toista maailmansotaa kauemmaksi. Punaisen Ristin kansainvälisen liikkeen alkuvaiheet sijoittuvat 1800-luvun puoliväliin, ja ne perustuvat sveitsiläisen Henry Dunant’n kokemuksiin italialaisessa Solferinon kaupungissa, jossa Napoleonin joukot ottivat mittaa Itävallan keisarista Frans Josefista. Taistelussa oli mukana yli 200 000 sotilasta. Dunant auttoi haavoittuneita sotilaita ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan nimeltä Solferinon muisto. Kirjassa esitettiin toive siitä, että sotien uhreja voitaisiin järjestelmällisesti auttaa sekä luoda kansainvälisiä sopimuksia, joilla turvattaisiin sodan uhrien hoito.

Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (International Committee of the Red Cross, ICRC) perustettiin vuonna 1863 Dunant’n aloitteesta. Komitealla on 15-25 jäsentä, ja sen erityisasema on määritelty Geneven sopimuksissa. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansallisten yhdistysten liitto (International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies, IFRC) perustettiin 1919 koordinoimaan eri maihin perustettuja kansallisia yhdistyksiä. Kansainvälinen Punaisen Ristin liike on maailmanlaajuisesti merkittävä toimija humanitaarisen avustustoiminnan kentällä.

Punaisen Ristin liike tunnustaa seitsemää periaatetta: humaanisuus, puolueettomuus, neutraalius, itsenäisyys, vapaaehtoisuus, yhtenäisyys sekä universaalisuus. Vaikka toimijasta riippuen humanitaarista toimintaa ohjaavat periaatteet saattavatkin hieman vaihdella, niiden pääviesti on sama: auttamistilanteessa ihmisiä ei saa erotella kansallisuuden, uskonnon tai poliittisten näkemysten mukaan, vaan apua tulee antaa kaikille tasapuolisesti.

YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2005 päätöslauselman (A/RES/60/124) YK:n humanitaarisen avustustoiminnan koordinaation vahvistamisesta, ja samassa yhteydessä vahvistettiin YK:n humanitaarisen avun periaatteet: humaanisuus, tasapuolisuus, puolueettomuus sekä riippumattomuus.

Humanitaarisen avun oikeudellinen perusta

Humanitaarinen apu perustuu kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen (international humanitarian law), kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja kansainväliseen pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen.

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden merkittävin lähde on kokonaisuus, josta puhutaan usein nimellä Geneven sopimukset (Geneva Conventions). Kyseessä ovat vuonna 1949 solmitut neljä yleissopimusta ja vuosina 1977 ja 2005 hyväksytyt kolme täydentävää lisäpöytäkirjaa. Geneven yleissopimukset suojelevat henkilöitä, jotka eivät osallistu vihollisuuksiin, kuten haavoittuneita, sairaita, sotavankeja ja siviilejä. Lisäpöytäkirjat laadittiin muun muassa siksi, että sopimuksia voisi soveltaa myös toisen maailmansodan jälkeen yleistyneisiin sisällissotiin.

Ensimmäinen yleissopimus koskee maavoimien haavoittuneiden ja sairaiden kohtelua. Toinen yleissopimus koskee merivoimien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten kohtelua. Kolmas yleissopimus koskee sotavankien kohtelua ja neljäs siviilien suojelua. Kaikkiin yleissopimuksiin on sitoutunut 196 valtiota. Lisäpöytäkirjoissa käsitellään kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelua sekä kansainvälistä luonnetta vailla olevien selkkausten, esimerkiksi sisällissotien, uhrien suojelua. Ensimmäisen lisäpöytäkirjan on hyväksynyt 174 valtiota, toisen 168 valtiota ja uusimman, jossa määritellään punainen kristalli uudeksi suojamerkiksi punaisen ristin ja punaisen puolikuun rinnalle, 72 valtiota (tilanne kesäkuussa 2016).

Kansainvälisistä ihmissoikeussopimuksista keskeisimpiä ovat YK:ssa solmitut kansalais- ja poliittisia oikeuksia (KP-sopimus) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-sopimus) koskevat kansainväliset yleissopimukset vuodelta 1966. Näihin sopimuksiin kirjattiin ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuonna 1948 periaatteen tasolla kirjatut oikeudet.

Kansainvälinen pakolaisten suojelu perustuu pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen vuodelta 1951, sen vuonna 1967 hyväksyttyyn lisäpöytäkirjaan sekä näiden pohjalta rakennettuun suojelujärjestelmään. Sopimukseen sitoutuneilla valtioilla on velvollisuus suojella niiden alueelle saapuvia pakolaisia, ja sopimuksen toteuttamisessa valtioiden tulee artiklan 35 mukaisesti tehdä yhteistyötä vuonna 1950 perustetun YK:n pakolaisjärjestön (YK:n pakolaisasiain valtuutetun) UNHCR:n kanssa. UNHCR:n mandaattiin kuuluu johtaa ja koordinoida kansainvälisiä toimia pakolaisten suojelemiseksi ja pakolaisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Kansainvälisiä sopimuksia on rikottu lukuisia kertoja, mutta yleisen näkemyksen mukaan syynä tähän eivät ole sääntöjen rikkomattomuus vaan ennemminkin haluttomuus noudattaa niitä ja niiden soveltuvuusongelmat. Valtionsisäisiä selkkauksia koskevat koskevat myös huomattavasti harvemmat sopimusmääräykset. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea teki kymmenvuotisen työn luodakseen kattavan raportin kansainvälisestä tapaoikeudesta, joka julkaistiin 2005 poliittisten johtajien, päälliköiden, taistelijoiden ja väestön käyttöön soveltuvaksi. 

Yhtenä esimerkkinä kansainvälisestä tapaoikeudesta on edellytys humanitaarisen avun esteettömästä kulusta konfliktialueilla, jonka nähdään vahvistuneen 2000-luvulla osaksi kansainvälisistä tapaoikeudellista säännöstöä sen perusteella, että YK:n turvallisuusneuvosto, pakolaisjärjestö ja yleiskokous ovat päätöslauselmillaan moneen otteeseen tuominneet sitä rikkoneet tahot.

Lisätietoa humanitaarisesta oikeudesta (Suomen Punainen Risti)

Päivitetty viimeksi: 17.6.2016