Ajankohtaiset teemat

17.5.2006. Kulttuuritapahtuma YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin kokoontumisessa. Norjan saamelaiset muusikot esiintyivät YK:n päämajassa New Yorkissa osana vähemmistöjen oikeuksien tapahtumaa. Kuva: UN Photo/Mark Garten

Vuosituhannen vaihteen jälkeen YK on hyväksynyt esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien, vammaisten oikeuksien sekä kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kiellon toteutumista edistäviä uusia ihmisoikeusinstrumentteja (sopimuksia, lisäpöytäkirjoja ja julistuksia).

Vammaisten oikeudet

Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut vammaisten ihmisten määrän maailmassa olevan noin 10 prosenttia väestöstä (1970).

Kun WHO yhdessä Maailmanpankin kanssa uusi tutkimuksensa 2011 (World Disability Report), arvioksi saatiin, että maailmassa on ainakin miljardi ihmistä, joilla on jonkinlainen vamma. Nykyisellä, yli seitsemän miljardin ihmisen väkiluvulla tämä käsittää noin 15 prosenttia maapallon väestöstä. Vammaisten määrän ennustetaan väestön ikääntyessä edelleen kasvavan.

Selvä enemmistö, noin 80 prosenttia vammaisista, asuu kehitysmaissa. Tutkimusten mukaan sekä teollisuus- että kehitysmaissa vammaiset henkilöt ovat keskimäärin muita köyhempiä ja suuremmassa vaarassa joutua syrjinnän kohteiksi eri elämänalueilla. Arvioiden mukaan maailman köyhimmistä ihmisistä noin joka viides on vammainen. Maailman köyhimpien ihmisten ryhmään (extreme poverty) lasketaan alle 1,25 dollarilla päivässä elävät ihmiset, joilta puuttuu ruoan, puhtaan veden, vaatetuksen ja suojan kaltaisia elämän perusedellytyksiä.

Vammaisuus on myös yksi keskeinen tekijä moniperustaisissa ihmisoikeusloukkauksissa. YK:n talous- ja sosiaalineuvoston Mainstreaming disability in the development agenda -raportin (E/CN.5/2008/6) mukaan peräti 98 prosenttia kehitysmaiden vammaisista lapsista ei käy koulua ja vammaiset naiset joutuvat kaksinkertaisen syrjinnän kohteiksi yhtäältä sukupuolensa ja toisaalta vammansa takia.

YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (Convention on the Rights of Persons with Disabilities), jonka tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia nauttia kaikista olemassa olevista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden henkilöiden kanssa. Sopimus astui voimaan keväällä 2008. Suomi ratifioi sopimuksen keväällä 2016.

Sopimuksen hyväksyminen kuvaa eräänlaista asenteissa ja lähestymistavoissa tapahtunutta perustavanlaatuista muutosta: vammaiset nähdään hyväntekeväisyyden, lääkehoidon ja sosiaalisen suojelun kohteen sijaan aktiivisina yhteiskunnallisina toimijoina, joilla on oikeuksia.

Syrjintäkielto on keskeinen edellytys sopimuksen tavoitteiden toteutumiselle. Aivan yhtä tärkeä edellytys on yleinen asennemuutos, jonka aikaansaamiseksi jäsenvaltiot sitoutuvat edistämään stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamista sekä lisäämään tietoisuutta eri vammoista ja vammaisten henkilöiden positiivisesta vaikutuksesta yhteiskunnan monimuotoisuuteen. Vammaisten oikeudet on viime vuosina pyritty nostamaan aiempaa näkyvämmin esille myös YK:n kehityspoliittisissa tavoitteissa.

Lisää vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksesta (Globalis)

YK:n vammaissopimus suomeksi (Suomen YK-liiton julkaisu, pdf)

Vähemmistöjen oikeudet

Vähemmistön käsite on laaja: vähemmistöihin voidaan laskea niin alkuperäiskansat kuin etniset, kielelliset, uskonnolliset ja kulttuuriset vähemmistöryhmätkin. Eri vähemmistöryhmät kohtaavat osittain erilaisia haasteita oikeuksiensa toteutumisessa, mutta monet ongelmat ovat myös useille vähemmistöille yhteisiä.

YK:n vähemmistökysymyksistä vastaava itsenäinen asiantuntija on tuonut ihmisoikeusneuvostolle antamissaan raporteissa selvästi esille, että vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on tärkeää paitsi ihmisoikeuksien, myös rauhan ja turvallisuuden sekä kehityksen näkökulmasta. Vähemmistökysymykset ovat tärkeä tekijä sekä konfliktien ehkäisyssä että konfliktien jälkeisessä rauhanrakennustyössä.

Vähemmistöoikeuksien keskeiseen asemaan yhteiskunnallisen vakauden ja rauhan edistämisessä kiinnitettiin huomiota myös esimerkiksi vuoden 2005 YK-huippukokouksen päätösasiakirjassa. Vähemmistöoikeuksien parantaminen on lisäksi edellytys YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumiselle, sillä vähemmistöt ovat yleensä yhteiskuntien köyhimpiä ryhmiä. Köyhyyden taustalla on usein pitkään jatkunut yhteiskunnallinen syrjintä, riisto ja syrjäytyminen.

Vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet ovat ajankohtainen aihe myös Suomessa. Koska Suomen väestön ikääntyminen lisää ulkomaisen työvoiman tarvetta tulevaisuudessa, maahanmuuttajien kotoutumiseen ja hyvinvointiin olisi kiinnitettävä paljon huomiota. Suomen historiallisiin vähemmistöihin kuuluvat romanit kohtaavat jatkuvasti syrjintää monilla eri elämänalueilla, ja saamelaisten oikeudet maahan ovat yhä ratkaisematta.

Vuonna 2007 YK:n yleiskokous hyväksyi alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen, joka sisältää sekä yksilöoikeuksia että kollektiivisia oikeuksia. Vaikka julistus ei ole oikeudellisesti velvoittava sopimus, sitä on pidetty tärkeänä merkkipaaluna alkuperäiskansojen oikeuksien edistämisessä. Julistus muun muassa tunnustaa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden ja oikeuden päättää omista luonnonvaroistaan sekä oikeuden säilyttää ja vahvistaa omia poliittisia, oikeudellisia, taloudellisia ja kulttuurisia instituutioitaan.

YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista suomeksi ja saameksi (Suomen YK-liiton julkaisu, pdf)

Kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kielto

YK:n kidutukseen liittyvien kysymysten erityisraportoija on viime vuosien aikana useaan otteeseen ilmaissut huolensa siitä, että Yhdysvaltoihin syyskuussa 2001 tehtyjä terrori-iskuja seurannut niin kutsuttu terrorismin vastainen sota on monissa maissa johtanut vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, mukaan lukien kidutuksen täyskiellon rikkomiseen.

Myös YK:n ihmisoikeusvaltuutettu on todennut, että terrorismin vastaista sotaa on toistuvasti käytetty oikeuttamaan toimia, jotka ovat laittomia ja ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi vangittujen henkilöiden siirtäminen maasta toiseen ilman asianmukaista oikeusmenettelyä tai virallista luovutuspyyntöä, kidutuksen käyttö terroristiepäiltyjen kuulustelukeinona sekä henkilöiden palauttaminen maihin, joissa he ovat vaarassa joutua kidutuksen tai katoamisen kohteeksi.

Amnesty International, Human Rights Watch ja muut kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet kovin sanoin terrorismin vastaisen sodan ihmisoikeusloukkauksia erityisesti presidentti Bushin kaudella 2000–2008. Helmikuussa 2008 Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n johtaja myönsi ensimmäistä kertaa julkisesti, että CIA on käyttänyt niin sanottua hukuttamismenetelmää terroristiepäiltyjen kuulustelukeinona. Arvostelu jatkui kovana myös presidentti Barack Obaman aikana, vaikka hänelle myönnettiinkin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2009.

Kansainvälisen oikeuden kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun vastaista normistoa on 2000-luvulla vahvistettu kahdella tärkeällä instrumentilla: YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2002 kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun vastaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan sekä vuonna 2006 tahdonvastaisia katoamisia koskevan yleissopimuksen, joka määrittelee rikokseksi pidätykset, kaappaukset ja muut vapaudenriistot, joiden seurauksena uhrin kohtalo jää epäselväksi.

Lisäksi YK:n ihmisoikeusneuvosto on asettanut erityisraportoijan vastaamaan ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelemisesta terrorismin vastaisessa toiminnassa. Ihmisoikeusneuvosto sittemmin jatkoi erityisraportoijan alkuun vain kolmen vuoden pituiseksi tarkoittamaa mandaattia. Tehtävässä toimi vuosina 2005-2011 suomalainen kansainvälisen oikeuden asiantuntija Martin Scheinin.

Yhdysvaltain presidentinä vuoden 2009 alusta saakka toiminut Barack Obama ilmoitti heti virkaanastujaistensa jälkeen lakkauttavansa vuonna 2001 perustetun Guantánamon vankileirin, jossa monia terrorismista epäiltyjä pidettiin vangittuna useita vuosia ilman oikeudenkäyntiä. Samassa yhteydessä Obama määräsi lopetettavaksi julmat kuulustelumenetelmät ja ilmoitti lakkauttavansa kaikki keskustiedustelupalvelun CIA:n ulkomaille perustamat terroristiepäiltyjen pidätyskeskukset. Tavoitteissa ei ole kuitenkaan edelleenkään onnistuttu, eikä Guantánamon vankileiriä ole suljettu. Lisäksi monissa Euroopan maissa nousi epäilyjä, joiden mukaan CIA olisi salaisilla lennoilla kuljettanut eurooppalaisten kaupunkien kautta terroristiepäiltyjä kuulusteluihin eri puolilla maailmaa sijaitseviin tukikohtiinsa kiertääkseen Yhdysvaltain lakia.

Päivitetty viimeksi: 17.6.2016