Ihmisoikeussopimukset

5.3.2015. Ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al Hussein esittelee Genevessä toimivalle ihmisoikeusneuvostolle raporttinsa toimistonsa työstä. Al Hussein valittiin tehtävään 2014. UN Photo//Jean-Marc Ferré

Alla on listattu YK:n keskeiset ihmisoikeussopimukset lisäpöytäkirjoineen, sopimukset ratifioineiden valtioiden määrä sekä sopimusten toimeenpanoa valvovat komiteat.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (International Covenant on Civil and Political Rights, ICCPR, puhutaan usein myös KP-sopimuksesta)

  • Hyväksytty vuonna 1966, astui voimaan vuonna 1976.
  • Sopimuksen ratifioineita valtioita: ks. Globalis
  • Valvova komitea: YK:n ihmisoikeuskomitea kokoontuu yleensä kolme kertaa vuodessa New Yorkissa ja Genevessä, raportoi talous- ja sosiaalineuvoston kautta yleiskokoukselle. Komiteassa on 18 asiantuntijajäsentä, joiden jäsenyyskausi kestää neljä vuotta.
  • Lisäpöytäkirjat: valinnainen lisäpöytäkirja yksilövalituksista, hyväksytty vuonna 1966, astui voimaan vuonna 1976; valinnainen lisäpöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta, hyväksytty vuonna 1989, astui voimaan vuonna 1991.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights, ICESCR, puhutaan usein myös TSS-sopimuksesta)

  • Hyväksytty vuonna 1966, astui voimaan vuonna 1976.
  • Sopimuksen ratifioineita valtioita: ks. Globalis
  • Valvova komitea: Ainoa sopimus, joka velvoittaa raportoimaan talous- ja sosiaalineuvostolle. Vuonna 1976 ECOSOC perusti (päätöslauselma 1988 (LX)) raportteja arvioivan työryhmän, joka nimettiin myöhemmin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komiteaksi erillisellä päätöslauselmalla (1985/17). Komitea kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa Genevessä ja raportoi talous- ja sosiaalineuvostolle. Komiteassa on 18 asiantuntijajäsentä, joiden jäsenyyskausi kestää neljä vuotta.
  • Lisäpöytäkirja: valinnainen lisäpöytäkirja yksilövalituksista, hyväksytty vuonna 2008, astui voimaan vuonna 2013

Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (International Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination, ICERD)

  • Hyväksytty vuonna 1965, astui voimaan vuonna 1969.
  • Sopimuksen ratifioineita valtioita tällä hetkellä: Ks. Globalis
  • Valvova komitea: Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa Genevessä ja raportoi pääsihteerin välityksellä yleiskokoukselle. Komiteassa on 18 asiantuntijajäsentä, joiden jäsenyyskausi kestää neljä vuotta.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (The Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women, CEDAW)

  • hyväksytty vuonna 1979, astui voimaan vuonna 1981
  • Sopimuksen ratifioineita valtioita tällä hetkellä: ks. Globalis
  • Valvova komitea: Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea kokoontuu New Yorkissa tai Genevessä ja raportoi talous- ja sosiaalineuvoston kautta yleiskokoukselle. Komiteassa on 23 asiantuntijajäsentä, joiden jäsenyyskausi kestää neljä vuotta. Komitean suomalainen jäsen professori Niklas Bruun valittiin CEDAW-komiteaan toiselle nelivuotikaudelle (2013-2015) 26.6.2012.
  • Lisäpöytäkirja: valinnainen lisäpöytäkirja yksilö- ja ryhmävalituksista, hyväksytty vuonna 1999, astui voimaan vuonna 2000.

Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus (CAT)

  • Hyväksytty vuonna 1984, astui voimaan vuonna 1987
  • Sopimuksen ratifioineita valtioita tällä hetkellä: ks. Globalis
  • Valvova komitea: Kidutuksen vastainen komitea kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa Genevessä ja raportoi yleiskokoukselle. Komiteassa on kymmenen asiantuntijajäsentä, joiden jäsenyyskausi kestää neljä vuotta.
  • Lisäpöytäkirja: valinnainen pöytäkirja kansallisesta ja kansainvälisestä valvontajärjestelmästä, hyväksytty vuonna 2002, astui voimaan vuonna 2006.

Yleissopimus lapsen oikeuksista (CRC)

  • hyväksytty vuonna 1989, astui voimaan vuonna 1990
  • Sopimuksen ratifioineita valtioita tällä hetkellä: ks. Globalis
  • Valvova komitea: Lapsen oikeuksien komitea kokoontuu yleensä kolme kertaa vuodessa Genevessä ja raportoi joka toinen vuosi talous- ja sosiaalineuvoston kautta yleiskokoukselle. Komiteassa oli alun perin kymmenen asiantuntijajäsentä, mutta vuonna 1995 määrä nostettiin 18:aan. Jäsenyyskausi kestää neljä vuotta.
  • Lisäpöytäkirjat: valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin, hyväksytty vuonna 2000, astui voimaan vuonna 2002; valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, hyväksytty vuonna 2000, astui voimaan vuonna 2002; valinnainen lisäpöytäkirja yksilövalituksista, hyväksytty vuonna 2011, astui voimaan 2014.

Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskeva yleissopimus (ICRMW)

  • Hyväksytty vuonna 1990, astui voimaan vuonna 2003.
  • Sopimuksen hyväksyneitä valtioita: 39 (tilanne heinäkuussa 2013)
  • Valvova komitea: Siirtotyöläisten oikeuksia käsittelevä komitea kokoontuu yleensä kerran vuodessa Genevessä ja raportoi yleiskokoukselle. Komiteassa on kymmenen asiantuntijajäsentä (määrä tulee kasvamaan 14:ään, kun sopimusosapuolten määrä on 41), joiden jäsenyyskausi kestää neljä vuotta.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (CRPD)

  • Hyväksytty vuonna 2006, astui voimaan vuonna 2008.
  • Sopimuksen ratifioineita valtioita tällä hetkellä: ks. Globalis
  • Valvova komitea: Vammaisten oikeuksien komitea kokoontuu pääasiasllisesti kaksi kertaa vuodessa Genevessä ja raportoi joka toinen vuosi sekä yleiskokoukselle että talous- ja sosiaalineuvostolle. Komiteassa oli aluksi 12 asiantuntijajäsentä, mutta määrä kasvatettiin möyhemmin 18:aan. Jäsenyyskausi kestää neljä vuotta.
  • Lisäpöytäkirja: valinnainen pöytäkirja yksilö- ja ryhmävalituksista, hyväksytty vuonna 2006, astui voimaan 2008.

Toiminta ja sitoumukset vahvistuivat 1990-luvulla

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen hyväksymisen jälkeen maailman valtiot ovat uudistaneet ja vahvistaneet sitoumuksensa julistuksen periaatteisiin kahdessa ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa, joista ensimmäinen järjestettiin Teheranissa vuonna 1968 ja toinen Wienissä vuonna 1993.

YK julisti vuoden 1968 kansainväliseksi ihmisoikeuksien vuodeksi juhlistaakseen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 20-vuotista taivalta. Saman vuoden huhti-toukokuussa järjestettiin Teheranissa, Iranissa ihmisoikeuksien maailmankonferenssi (International Conference on Human Rights), jonka tarkoituksena oli arvioida kahden kuluneen vuosikymmenen kehityskulkuja ja tehdä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.

Konferenssin päätöslauselmassa (Proclamation of Teheran) kiinnitettiin huomiota muun muassa apartheidin, rasistisen ja naisiin kohdistuvan syrjinnän, siirtomaavallan ja lukutaidottomuuden ongelmiin sekä taloudellisesti kehittyneiden ja kehittymättömien maiden välisen kuilun syvenemiseen. Lauselman lopuksi vahvistettiin kansainvälisen yhteisön sitoumus ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen periaatteisiin ja kehotettiin kaikkia kansoja ja hallituksia pyrkimään entistä tarmokkaammin kaikkien ihmisten vapauden ja arvokkuuden toteuttamiseen.

Toinen ihmisoikeuksien maailmankonferenssi (World Conference on Human Rights) järjestettiin 25 vuotta ensimmäisen konferenssin jälkeen vuonna 1993 Wienissä, Itävallassa, ja siihen osallistui ennätyksellinen määrä eri toimijoita. Noin 7000 osanottajan joukossa olivat edustettuina 171 valtiota ja yli 800 kansalaisjärjestöä. Lisäksi konferenssiin osallistui kansallisten ja kansainvälisten toimielinten ja instituutioiden edustajia sekä tutkijoita.

Konferenssin tuloksena syntyneet Wienin julistus ja toimintaohjelma (Vienna Declaration and Programme of Action) vahvistivat kansainvälisen yhteisön sitoumuksen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen periaatteisiin ja viitoittivat tietä tulevalle kehitykselle. Merkittävää oli demokratian, kehityksen ja ihmisoikeuksien keskinäisriippuvuuden huomioiminen. Oikeus kehitykseen tunnustettiin Wienin konferenssissa ensimmäistä kertaa yksimielisesti luovuttamattomaksi ihmisoikeudeksi.

Ihmisoikeusvaltuutetun toimi perustetaan

Vuoden 1993 maailmankonferenssissa instituutioiden osalta erityisen tärkeä edistysaskel oli konferenssin suositus YK:n ihmisoikeusvaltuutetun (United Nations High Commissioner of Human Rights) toimen perustamisesta, jonka YK:n yleiskokous toteutti vielä samana vuonna (päätöslauselma A/RES/48/141). Tavoitteena oli, että uuden korkean tason henkilöviran perustaminen nostaisi YK:n ihmisoikeustyön profiilia ja mahdollistaisi nopean puuttumisen eri puolilla maailmaa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Ihmisoikeusvaltuutettu on YK-järjestelmän johtava toimija ihmisoikeuspuolella. Ihmisoikeusvaltuutetun virka on alipääsihteeritasoinen ja nelivuotinen. Sama henkilö voidaan valita toimeen kerran uudelleen. Ihmisoikeusvaltuutettu on myös YK:n johtoryhmän jäsen. Ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OHCHR) on osa YK-sihteeristöä.

Valtuutetun ja hänen toimistonsa tehtävänkuvaan kuuluu ihmisoikeusstandardien asettaminen, ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta ja seuranta sekä ihmisoikeuksien edistämistyö kentällä. Päämääränä on toisaalta lisätä yksilöiden tietoisuutta omista oikeuksistaan ja toisaalta auttaa valtioita kehittämään käytäntöjään sellaiseen suuntaan, että ne ottaisivat yksilöiden ja ryhmien oikeudet paremmin huomioon. Pyrkimyksenä on myös koordinoida ja vahvistaa yhteistyötä YK-järjestelmän sisällä.

Genevessä, Sveitsissä päämajaansa pitävä ihmisoikeusvaltuutetun toimisto toimii sihteeristönä ihmisoikeusneuvostolle ja ihmisoikeussopimuksia valvoville asiantuntijakomiteoille. Lisäksi se tarjoaa YK:n jäsenvaltioille asiantuntija-apua ja teknistä tukea niiden toteuttaessa ihmisoikeusvelvoitteitaan käytännössä. Valtuutetun toimisto raportoi toiminnastaan ihmisoikeusneuvostolle, joka puolestaan raportoi talous- ja sosiaalineuvostolle, joka viime kädessä raportoi asiasta yleiskokoukselle.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetut toimikausineen:

  • José Ayala Lasso, Ecuador, 1994–1997
  • Mary Robinson, Irlanti, 1997–2002
  • Sergio Vieira de Mello, Brasilia, 2002–2003 (kuoli terrori-iskussa YK:n Bagdadin päämajaan v. 2003)
  • Bertrand Ramcharan (väliaikaisesti Vieira de Mellon kuoleman jälkeen)
  • Louise Arbour, Kanada, 2004–2008
  • Navanethem Pillay, Etelä-Afrikka, 2008–2014
  • Zeid Ra’ad Al Hussein, 2014-
Päivitetty viimeksi: 17.6.2016