YK kehitystoimijana

24.10.2014. YK:n Etelä-Sudanin operaation työntekijät ja paikalliset asukkaat juhlivat YK:n päivää auttamalla ruandalaisia rauhanturvaajia peruskoulun rakentamistöissä Kapurissa, Etelä-Sudanissa.

YK-järjestelmässä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys kulkevat käsi kädessä. Toimintaa koordinoi talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC, jonka alaisuudessa toimivat useat eri kehityssektorin järjestöt. Toiminnan päämääriä ovat kehitysmaiden taloudellinen ja sosiaalinen edistys, korkeampi elintaso, täystyöllisyys, ratkaisujen löytäminen globaaleihin talous-, sosiaali- ja terveysongelmiin, kansainvälisen kulttuuri- ja koulutusyhteistyön helpottaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioituksen lisääminen.

YK-järjestelmä työskentelee monin eri tavoin edistääkseen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tavoitteita. YK:n alaohjelmien, rahastojen ja erityisjärjestöjen mandaatit kattavat lähestulkoon kaikki toiminta-alueet kehityksen kentällä. Järjestöt paitsi tarjoavat käytännön apua kohdemaissa, myös osallistuvat kehityspolitiikan linjausten tekemiseen, ohjeistusten luomiseen, toiminnan koordinoimiseen sekä tuen ja rahoituksen keräämiseen.

Pyrkimys inhimillisen kehityksen ja turvallisuuden takaamiseen ohjaa YK:n toimintaa

Inhimillinen kehitys on kantava ajatus ja päämäärä YK:n toiminnassa. YK:n kehitysohjelman UNDP:n (United Nations Development Programme) määritelmän mukaan inhimillinen kehitys lähtee ajatuksesta, että kehitys on paljon muutakin kuin kansantalouksien kasvua. Tavoitteena on maailma, jossa jokainen ihminen voi mahdollisimman pitkälle itse valita, millaista elämää haluaa elää. Tämän perusedellytyksiä ovat ainakin:

  • pitkä ja terve elämä
  • mahdollisuus hankkia tietoa
  • riittävään elintasoon tarvittavat resurssit.

Inhimilliseen kehitykseen kuuluu viime kädessä kaikki, mitä ihmiset pitävät hyvänä, arvokkaana ja tavoiteltavana – esimerkiksi turvallisuus, ihmisoikeudet ja tunne osallisuudesta yhteiskuntaan.

YK:ssa viime vuosina vahvistunut inhimillisen turvallisuuden (human security) ajatus asettaa yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuuden etusijalle. Ajattelun kulmakiviä ovat muun  muassa ihmisten perusoikeuksien toteutuminen ja taloudellisen eriarvoisuuden ehkäiseminen. Inhimillisen turvallisuuden edistämiseen kuuluu perusoikeuksia uhkaavien ilmiöiden, kuten köyhyyden, tautien, ympäristöongelmien ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Inhimillisen turvallisuuden ajatus perustuu YK:n piirissä 1970-ja 1980-lukujen globaalien komissioiden raportteihin.

Inhimillisen turvallisuuden esiintuominen tässä yhteydessä on tärkeää: se muistuttaa esimerkiksi puutteellisten elinolojen ja heikon ihmisoikeustilanteen yhteydestä turvallisuusuhkien syntyyn.

Vuosituhatjulistus ja uudet kestävän kehityksen tavoitteet

YK:n jäsenmaiden syksyllä 2000 hyväksymä YK:n vuosituhatjulistus (Millennium Declaration) sisälsi tavoitteita, jotka saavuttamalla inhimillinen turvallisuus voitaisiin paremmin taata kaikille maailman ihmisille. Tavoitteet tähtäsivät juuri köyhyyden, tautien, lapsi- ja äitiyskuolleisuuden, nälkä- ja vesiongelman sekä ympäristöongelmien lievittämiseen. Julistuksessa edellytettiin pohjoisen ja etelän valtioiden luovan uudenlaista yhteistyötä, jotta maailmantalous voitaisiin valjastaa tehokkaammin hyödyttämään kehitystavoitteita.

Julistus ei syntynyt tyhjästä eikä tyhjiössä. Julistuksen kehitystä koskevia sisältöjä työstettiin 1990-luvulla temaattisissa maailmankonferensseissa, kun maailma kylmän sodan loppumisen jälkeen kiinnitti huomiota muihinkin asioihin kuin kommunistiblokin ja länsivaltojen välisiin erimielisyyksiin.

Vuosituhattavoitteet olivatkin ennenäkemätön ja historiallinen kansainvälinen ponnistus inhimillisen kehityksen eteen. Vuosituhattavoitteiden ajanjaksolla (2000-2015) maailman äärimmäinen köyhyys puolittui.

Kansainvälinen yhteisö sopi syskuussa 2015 uusista, kaikkia maailman maita koskevista kestävän kehityksen tavoitteista julistuksessaan nimeltä Agenda2030. Kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals, SDGs) jatkavat ja laajentavat vuosituhattavoitteiden myötä alkanutta työtä. Kestävän kehityksen tavoitteita on 17 siinä, missä vuosituhattavoitteita oli kahdeksan, ja alatavoitteita on peräti 169. Kestävän kehityksen tavoitteet ohjaavat kansainvälisen kehityksen suuntaa vuodesta 2016 eteenpäin ja ne on määrä saavuttaa vuoten 2030 mennessä.

Lue kestävän kehityksen tavoitteista lisää

Talouskasvu vähentää köyhyyttä

Yksi YK:n kantavista ajatuksista on järjestön perustamisesta lähtien ollut se, että kaikkia kansoja koskettava myönteinen taloudellinen kehitys on varmin tapa turvata poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen tasapaino eri valtioissa, eri alueilla ja koko maailmassa. Taloudellista kasvua tulisi ohjata politiikalla, joka turvaa ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön kestävän kehityksen, tukee oikeudenmukaista kaupankäyntiä, vähentää lamaannuttavaa velkaantumista ja poistaa äärimmäisen köyhyyden.

Käytännössä tämän toteuttaminen on osoittautunut monimutkaiseksi. Monet ovat sitä mieltä, että vapaasti toimiva talous on paras lääke köyhyyden poistamiseen – hyötyjen uskotaan kasaantuvan ennemmin tai myöhemmin kaikille. Käytännössä vauraus jakautuu maailmassa kuitenkin edelleen varsin epätasaisesti eri ihmisryhmien ja alueiden kesken.

YK:n rooli tässä hankalassa yhtälössä on kahtalainen, sekä poliittinen että operatiivinen. Poliittisesti maailmanjärjestö toimii kaikki maailman valtiot yhteen kokoavana foorumina ja omalla rakenteellaan muistuttaa, että ainoastaan kaikkia osapuolia kuuntelemalla voidaan saavuttaa kestäviä tuloksia.

Vaikka kehitysmaiden talouskasvuun liittyviä päätöksiä tehdään maailmassa monilla muilla vaikutusvaltaisilla foorumeilla, mikään niistä ei kokoa yhteen yhtä suurta määrää maailman valtioista kuin YK. YK:n alaisuudessa sovitut linjaukset ja painopisteet heijastelevat todennäköisemmin esimerkiksi kehitysmaiden omia toiveita. Tähän kilpistyvätkin hyvin monet YK:n haasteet. Kehitysmaita suosivat muutokset tarkoittavat lähes aina länsimaille vallasta tai vauraudesta luopumista.

Operatiivisesti YK:n rooli on toimia kansainvälisen kehitysyhteistyön koordinaation keskipisteenä. Esimerkiksi YK:n kehitysohjelmalla UNDP:lla on aivan keskeinen rooli maatason toiminnan toteuttamisessa yhdessä vastaanottajamaiden hallitusten kanssa.

YK:n maailmankonferenssit

YK:n maailmankonferenssit vuosina 19902015:

  • Koulutus kaikille (1990, Jomtien)
  • Lapset (1990, New York)
  • Ravitsemus (1992, Rooma)
  • Ympäristö (1992, Rio de Janeiro)
  • Ihmisoikeudet (1993, Wien)
  • Väestökysymykset (1994, Kairo)
  • Pienten kehitysmaiden (saarivaltiot) kestävä kehitys (1994, Barbados)
  • Sosiaalinen kehitys (1995, Kööpenhamina)
  • Naiset (1995, Peking)
  • Asuinympäristö (1996, Istanbul)
  • Ruoka (1996, Rooma)
  • Koulutus (2000, Dakar)
  • Vuosituhathuippukokous (New York, 2000)
  • Vähiten kehittyneet maat (2001, Bryssel)
  • Rasismi (2001, Durban)
  • Ruoka (seurantakokous, 2002, Rooma)
  • Kehitysrahoitus (2002, Monterrey)
  • Ikääntyminen (2002, Madrid)
  • Kestävä kehitys (2002, Johannesburg)
  • Siirtymävaiheen maat (2003, Almaty)
  • Luonnonkatastrofit (2005, Kobe)
  • Tietoyhteiskunta (2003, Geneve ja 2005 Tunis)
  • Katastrofien vähentäminen (2005 Kobe, Japani)
  • Maailman huippukokous (2005, New York)
  • Taidekasvatus (2006, Lissabon)
  • Ilmastonmuutos (2007, Bali)
  • Ruokaturva (2009, Rooma)
  • Vuosituhathuippukokouksen seurantakokous (2010)
  • Vähiten kehittyneet maat (2011, Istanbul)
  • Kestävä kehitys (2012, Rio de Janeiro)
  • Alkuperäiskansat (2014, New York)
  • Kestävän kehityksen tavoitteet (2015, New York)

Talouskasvun takaamiseksi tarvitaan poliittisia päätöksiä

YK:ssa jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni, mutta monissa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa äänivalta jakautuu kuten osakeyhtiössä: rikkaat maat omistavat suurimmat osuudet ja pystyvät käytännössä tekemään kaikki päätökset kehitysmaista riippumatta. Kun neuvotellaan esimerkiksi kansainvälisen kaupankäynnin säännöistä, olisi tärkeää, että kaikki osapuolet voisivat osallistua päätöksentekoon tasavertaisin ehdoin.

Puhuttaessa talouskasvun tukemisesta ja kehitysrahoituksesta on syytä erottaa toisistaan erilaiset toiminnan ja tuen muodot. Esimerkiksi Monterreyn kehitysrahoitusta käsitelleessä YK-konferenssissa loppuasiakirjaan koottiin huomioita kuudelta eri osa-alueelta:

  1. kansallinen pääoma ja sen hyödyntäminen
  2. ulkomaiset suorat sijoitukset ja muu yksityinen ulkomainen rahoitus
  3. kansainvälinen kauppa ja sen vaikutus
  4. kehitysyhteistyö ja uudet rahoitusmuodot
  5. kehitysmaiden velka ja velkahelpotukset
  6. globaali hallinto ja YK-järjestelmän vahvistaminen.

YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD on vuodesta 1964 lähtien pyrkinyt parantamaan kehitysmaiden asemaa maailmantaloudessa esimerkiksi edistämällä kehitysmaiden mahdollisuuksia kansainväliseen kaupankäyntiin. UNCTAD tarjoaa keskustelufoorumin maailman hallituksille, tekee laadukasta tutkimusta ja tarjoaa kehitysmaille teknistä apua. Merkityksellisenä toimijana samalla alalla voidaan pitää YK:sta irrallista, vuonna 1995 perustettua maailman kauppajärjestöä (World Trade Organization, WTO), jonka puitteissa neuvotellaan ja sovitaan kansainvälisen kaupankäynnin säännöistä. Multilateraalisten foorumien lisäksi myös alueelliset kauppasopimukset ovat lisääntyneet.

Monet taloudellisen kehityksen alalla liikkuvat toimijat, kuten maailmanpankkiryhmä ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF (International Monetary Fund), eivät kuitenkaan toimi YK:n ohjauksessa, vaikka ne ovat YK:n yhteistyöjärjestöjä. Muodollisesti esimerkiksi Maailmanpankilla (World Bank) ja IMF:lla on YK:n erityisjärjestön status, mutta käytännössä ne toimivat varsin itsenäisesti.

Kansainvälisten rahoituslaitosten toiminta on usein vastikkeellista, mutta siitä on kiistatta hyötyä kehitysmaille. Pääasiassa rahoituslaitokset tarjoavat erilaisia lainajärjestelyjä maiden tilanteen parantamiseksi, mutta kaikkein köyhimmät maat saavat avustuksia, joihin tosin sisältyy usein politiikkaohjausta. Maailman kauppajärjestössä puolestaan pyritään neuvottelemaan maailmankaupalle sellaisia sääntöjä, joiden avulla jokainen maa voisi vaurastua omalla kaupankäynnillään.

YK:n rooli operatiivisena kehitystoimijana on välittää eteenpäin sekä valtioilta saamaansa virallista kehitysapua (Official Development Assistance, ODA) että yksityisistä lähteistä saamaansa rahoitusta. Operatiivisesti arvioiden YK:n toiminta on vastikkeetonta ja suuruusluokaltaan vaatimatonta esimerkiksi kansainvälisiin rahoituslaitoksiin verrattuna. Pelkästään maailmanpankkiryhmään kuuluvan kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n (International Finance Corporation) kautta kehitysmaihin kulkeva rahamäärä on YK:n toimintaan verrattuna moninkertainen. IFC edistää muun muassa yksityisen sektorin sijoituksia kehitysmaihin erilaisilla laina- ja sijoitusjärjestelyillä.

Pienempi suuruusluokka operatiivisella puolella ei kuitenkaan tarkoita, että työ olisi vähemmän tärkeää – päinvastoin. Operatiivinen maatason työ on keskeinen osa YK:n toimintaa. Merkittävä osa YK:n toiminnasta taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen alalla liittyy myös kansainvälisten sopimusten luomiseen. Esimerkiksi ympäristöalaa koskevat sopimukset linjaavat olennaisella tavalla reunaehtoja sille, kuinka valtiot voivat hyödyntää omia luonnonvarojaan. Sopimukset ihmisoikeuksista, työntekijöiden oikeuksista, merenkulun säännöistä ja vaikkapa kalastuksesta asettavat kansainvälisiä standardeja, joiden puitteissa valtioiden tulee talouskasvua ja sosiaalista kehitystä tavoitella.

Päivitetty viimeksi: 16.6.2016