Erityisjärjestöt

1.6.2011. ILO:n historiallinen satavuotiskonferenssi Genevessä. Kuvassa UNOG:n pääjohtaja Kassym-Jomart Tokayev (vas.) kättelee ILO:n pääjohtajaa Juan Somavia (oik.). Kuva: UN Photo/Jean-Marc Ferré

Erityisjärjestöt ovat olennainen osa YK-järjestelmää. Ne ovat laillisesti itsenäisiä kansainvälisiä järjestöjä, joilla on omat sääntönsä, jäsenkuntansa, toimielimensä ja taloutensa. Erityisjärjestöjen toimintarakenteet ovat pitkälti samankaltaiset järjestöstä toiseen. Jokapäiväistä työtä tekee sihteeristö, ylintä päätösvaltaa käyttää vuosittain tai muutaman vuoden välein kokoontuva yleiskokous, konferenssi tai kongressi, ja usein näiden väliin asettuu vielä jonkinlainen ohjaava toimielin, kuten johtokunta, hallitus tai neuvosto. Tässä eri hallintoelinten nimet on suomennettu vapaasti.

Osa YK:n erityisjärjestöistä, kuten vuonna 1919 perustettu kansainvälinen työjärjestö ILO, ovat aloittaneet toimintansa jo kauan ennen YK:n perustamista. Osa on ollut olemassa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, osa on ollut sidoksissa Kansainliittoon, osa on perustettu YK:n kanssa samaan aikaan sillä ajatuksella, että ne kiinnitetään suoraan YK:n erityisjärjestöiksi. Joitakin järjestöjä YK on perustanut itse sitä mukaa, kun tarve uudelle järjestölle on ilmennyt.

YK:n erityisjärjestöjen asema perustuu YK:n peruskirjan 57. ja 63. artiklaan. Käytännössä erityisjärjestöt ja YK tekevät yhteistyösopimuksen, jossa määritellään yhteistyön laajuus, vastuut ja velvollisuudet. Yhteistyösopimus tehdään yleiskokouksen päätöslauselmalla. Arkityössä erityisjärjestöt kiinnittyvät YK-järjestelmään ensisijaisesti talous- ja sosiaalineuvoston välityksellä: niillä on velvollisuus tiedottaa toiminnastaan ECOSOC:lle. Vuoteen 1973 asti järjestöillä oli vielä velvollisuus raportoida toiminnastaan kirjallisesti vuosittain, mutta tästä käytännöstä on luovuttu. YK:n peruskirjan antamin valtuuksin myös yleiskokouksella on oikeus tarkastella erityisjärjestöjen talousarvioita ja antaa suosituksia niihin liittyen (artikla 17, kolmas kohta).

Alla olevassa listauksessa numero järjestön nimen edessä kuvaa järjestystä, jossa erityisjärjestön status on saatu. Maailmanpankkiryhmään kuuluvat instituutiot on listattu viimeisenä, mikä hieman sekoittaa numerojärjestystä.

1.     Kansainvälinen työjärjestö (International Labour Organisation, ILO), Geneve, Sveitsi

ILO on vuonna 1919 osana Versailles’n rauhansopimusta perustettu järjestö. Yhteistyösopimus erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1946 (päätöslauselma 50(I)). ILO keskittyy edistämään naisten ja miesten mahdollisuuksia saada ihmisarvoista työtä (Decent Work) kunnollisissa työolosuhteissa ja korostaa vapautta, tasa-arvoa, turvallisuutta ja ihmisarvoa. ILO on YK:n erityisjärjestöistä ainoa, joka kunnioittaa niin sanottua kolmikannan periaatetta: päätökset tehdään yhdessä hallitusten, työnantajien ja työntekijöiden kesken. Toimintaa ohjaa vuosittain kokoontuva kansainvälinen konferenssi, joka muun muassa tekee päätökset järjestön taloudesta. Konferenssien välillä työtä tekevät 56-jäseninen johtokunta ja sihteeristö. ILO:ssa on 187 jäsenmaata, joista jokainen voi lähettää konferenssiin neljä delegaattia: kaksi edustajaa maan hallituksesta sekä yhden työnantaja- ja yhden työntekijäpuolen edustajan.

2.     YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organisation, UNESCO), Pariisi, Ranska

UNESCO on vuonna 1945 perustettu järjestö, jonka perustehtävänä on edistää YK:n peruskirjan ensimmäisen artiklan kolmannessa momentissa mainittuja päämääriä: ”aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisiä, taloudellisia, sosiaalisia, sivistyksellisiä tai humanitaarisia kysymyksiä ratkaistaessa samoin kuin kaikille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista kehitettäessä ja edistettäessä”. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1946 (päätöslauselma 50(I)). Perussääntönsä mukaisesti UNESCO pyrkii edistämään yhteistyötä koulutuksen, tieteen ja kulttuurin alalla.

UNESCO myös suojelee maailman kulttuuriperintöä. Tätä työtä ohjaa erillinen maailmanperintökomitea, joka ylläpitää listausta maailmanperintökohteista (vuonna 2008 listattuna oli noin 880 kohdetta, joista enemmistö kulttuurikohteita). Yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on ratifioinut 191 valtiota. Kokonaisuutena UNESCO:n toimintaa ohjaa joka toinen vuosi kokoontuva konferenssi, joka valitsee muun muassa jäsenet konferenssien välillä toiminnasta vastaavaan 58-jäseniseen johtokuntaan. UNESCO:lla on 195 jäsenmaata. Jäsenyyskaudet ovat nelivuotisia. Lisäksi liitännäisjäseninä on 10 muuta jäsentä (Associate Members, esim. Palestiina), jotka eivät ole itsenäisiä. Vatikaanilla on UNESCO:ssa tarkkailija-asema.

3.   YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (Food and Agricultural Organisation, FAO), Rooma, Italia

FAO on vuonna 1945 perustettu järjestö, jonka tarkoituksena on nostaa ihmisten ravitsemus- ja elintasoa, vakiinnuttaa parannuksia ruoantuotannossa ja -jakelussa, parantaa maaseudun ihmisten elinolosuhteita, panostaa omalta osaltaan laajentuvaan maailmantalouteen ja varmistaa, ettei kenenkään tarvitsisi olla nälässä. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1946 (päätöslauselma 50(I)). Toimintaa ohjaa joka toinen vuosi kokoontuva konferenssi, joka tekee päätökset muun muassa järjestön politiikasta, hyväksyy talousarvion ja antaa erilaisia suosituksia. Konferenssien välillä työtä tekee 49-jäseninen neuvosto, jonka jäsenet konferenssi valitsee kolmivuotiskausille. Neuvoston työ on jaettu useisiin temaattisiin toimielimiin, joissa käsitellään muun muassa maataloutta, metsätaloutta, kuluttajahyödykkeitä ja ruokaturvaa. Järjestöllä on 197 jäsenmaata tai -järjestöä, joista EU on yksi sitten vuoden 1991.

4.     Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (International Civil Aviation Organisation, ICAO), Montreal, Kanada

ICAO on vuonna 1947 toimintansa aloittanut järjestö, jonka olemassaolo perustuu jo vuonna 1944 hyväksyttyyn kansainvälistä siviili-ilmailua koskevaan sopimukseen. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1946 (päätöslauselma 50(I)). ICAO kehittää kansainvälisen lentokuljetusalan periaatteita ja tekniikoita, laatii alaa koskevia turvallisuus- ja toimintasääntöjä sekä koordinoi alan kansainvälistä yhteistyötä. Toimintaa ohjaa vähintään joka kolmas vuosi kokoontuva vuosikokous, ja väliaikoina käytännön työtä tekee 36-jäseninen neuvosto. ICAO:lla on 191 jäsenvaltiota.

5.     Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund, IMF), Washington DC, Yhdysvallat

IMF on vuonna 1944 perustettu toimija, joka pyrkii edistämään kansallisten ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakautta. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1947 (päätöslauselma 124 (II)). Rahaston tehtävänä on vakauttaa kansainvälistä valuuttakurssijärjestelmää sekä korjata talouden lyhytaikaisia häiriötiloja myöntämällä lainoja jäsenmailleen näiden ulkomaisen maksuvalmiuden takaamiseksi. IMF tarjoaa jäsenmailleen myös asiantuntija-apua useilla eri toiminta-alueilla, kuten verotus- ja rahapolitiikan suunnittelussa ja toimeenpanossa sekä instituutioiden, esimerkiksi keskuspankkien, kehittämisessä.

IMF perustettiin Bretton Woodsin kaupungissa Yhdysvalloissa, ja se muodostaa yhdessä maailmanpankin kanssa niin sanotut Bretton Woods -instituutiot. Toimintaa ohjaa vuosittain kokoontuva hallintoneuvosto, jossa kaikki 189 jäsenmaata ovat edustettuina ja joka kokoontuu syksyisin samaan aikaan maailmanpankin hallintoneuvoston kanssa. Erillisessä johtokunnassa edustettuina ovat usein jäsenmaiden valtiovarainministerit tai keskuspankkien johtajat. Päivittäisestä työstä vastaa 24-jäseninen johtoryhmä.

6.     Maailman postiliitto (Universal Postal Union, UPU), Bern, Sveitsi

UPU on vuonna 1874 Bernin sopimuksella perustettu järjestö. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1947 (päätöslauselma 124(II)). UPU:n tavoitteena on varmistaa esteetön postinkulku kaikkialla maailmassa, edistää kansainvälistä yhteistyötä ja tarjota mahdollisuuksien mukaan postiliikenteeseen liittyvää teknistä apua jäsenvaltioille. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi UPU:n jäsenmaat ovat järjestön perussäännön hyväksyessään hyväksyneet myös muodostavansa yhtenäisen postialueen maailmassa. Toimintaa ohjaa joka neljäs vuosi kokoontuva konferenssi, ja konferenssien välillä toiminnasta vastaa 40-jäseninen neuvosto omine toimielimineen. UPU:lla on 192 jäsenvaltiota.

7.     Maailman terveysjärjestö (World Health Organisation, WHO), Geneve, Sveitsi

WHO on vuonna 1946 perustettu järjestö, jonka tavoitteena on kaikkien kansojen parhaan mahdollisen terveydentilan saavuttaminen. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1947 (päätöslauselma 124(II)). WHO pyrkii muun muassa vähentämään korkeaa kuolleisuutta köyhillä alueilla, levittämään terveellisiä elämäntapoja sekä muuttamaan terveydenhuoltoa ja terveyspolitiikkaa kehitystä edistäviksi. Toimintaa ohjaa kerran vuodessa kokoontuva vuosikokous, jossa järjestön 194 jäsenmaata päättävät muun muassa järjestön taloudesta ja poliittisista linjoista. Vuosikokousten välillä toiminnasta vastaa 34-jäseninen hallitus, joka muodostetaan jäsenmaiden nimittämistä terveysalan ammattilaisista. Suomi on ollut hallituksessa jäsenenä vuosina 1955–58, 1975–78 sekä 1994–97.

8.     Kansainvälinen televiestintäliitto (International Telecommunications Union, ITU), Geneve, Sveitsi

ITU on vuonna 1865 perustettu järjestö (International Telegraph Union), joka sai nykyisen nimensä vuonna 1934. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1947 (päätöslauselma 124(II)). ITU tuo hallitukset ja teollisuuden toimijat yhteen koordinoimaan globaalien televiestintäverkostojen ja -palvelujen perustamista ja toimintaa. ITU:lla on jäsenvaltioita ja niin sanottuja sektorijäseniä, joita ovat sekä julkiset että yksityiset yritykset sekä televiestinnästä kiinnostuneet muut tahot. Toimintaa ohjaa joka neljäs vuosi kokoontuva konferenssi, jossa jäsenvaltiot päättävät järjestön linjauksista, rahoituksista ja rakenteista. ITU:lla on 193 jäsenvaltiota ja yli 700 sektori- ja liitännäisjäsentä.

9.     Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organisation, IMO), Lontoo, Iso-Britannia

IMO aloitti toimintansa YK:n erityisjärjestönä vuonna 1959, vaikka järjestön perustamiskirja hyväksyttiin Genevessä jo vuonna 1948, kuten myös yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta (päätöslauselma 204 (III)). IMO vastaa kansainvälisen kaupan laivakuljetusten turvallisuudesta ja merensuojelusta liittyen laivaliikenteen aiheuttamaan saastumiseen. IMO tarjoaa hallituksille koneiston, jonka avulla ne voivat tehdä yhteistyötä kansainvälisen laivaliikenteen käytäntöjen ja säätelyn kehittämisessä. Järjestön puitteissa on solmittu yli 40 kansainvälistä sopimusta ja laadittu yli 1000 ohjetta ja suositusta. Toimintaa ohjaa joka toinen vuosi kokoontuva vuosikokous, ja muina aikoina toiminnasta vastaa 40-jäseninen neuvosto. IMO:lla on 170 jäsenvaltiota ja kolme liitännäisjäsentä.

10.     Maailman ilmatieteellinen järjestö (World Meteorological Organisation, WMO), Geneve, Sveitsi

WMO on vuonna 1950 perustettu järjestö, jonka toiminta pohjautuu vuonna 1873 perustetun järjestön (International Meteorological Organisation) toimintaan. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1951 (päätöslauselma 531(VI)). WMO edistää maailmanlaajuista yhteistyötä säähavaintojen tekemisessä ja standardisoimisessa, myös hydrologiaan ja geofysiikkaan liittyen. Se edistää myös alan tutkimusta ja koulutusta. Järjestön ohjelmat auttavat ihmiskuntaa varautumaan esimerkiksi trooppisten myrskyjen, tulvien ja kuivuuden kaltaisiin äärimmäisiin sääolosuhteisiin. Toimintaa ohjaa joka neljäs vuosi kokoontuva kongressi. Muina aikoina toiminnasta vastaa 37-jäseninen neuvosto. WMO:lla on 187 jäsenvaltiota. Lisäksi jäseninä on kuusi territoriota, jotka eivät ole itsenäisiä.

11.      Maailman henkisen omaisuuden suojelujärjestö (World Intellectual Property Organisation, WIPO) Geneve, Sveitsi

WIPO on vuonna 1967 perustettu järjestö. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1974 (päätöslauselma 3346(XXIX). Toimintansa järjestö aloitti vuonna 1970, ja sen tavoitteena on edistää henkisen omaisuuden ja tekijänoikeuksien suojelua kansainvälisesti. Henkinen omaisuus voidaan jakaa karkeasti kahtia: teolliseen omaisuuteen ja tekijänoikeuksiin. Ensimmäisellä viitataan esimerkiksi keksintöihin, tavaramerkkeihin ja teolliseen muotoiluun, ja jälkimmäisellä tarkoitetaan esimerkiksi kirjallisuutta, musiikkia, taidetta, valokuvausta ja audiovisuaalisia töitä. WIPO suojelee tekijänoikeuksia 23 kansainvälisen sopimuksen kautta. Toimintaa ohjaa joka toinen vuosi kokoontuvat yleiskokous (187 jäsentä) sekä konferenssi, ja muina aikoina toiminnasta vastaa 82-jäseninen koordinaatiokomitea. Korkein päättävä elin on yleiskokous. Kahden samantapaisen toimielimen olemassaoloon löytyy historiallisia syitä.

12.     Maatalouden kansainvälinen kehittämisrahasto (International Fund for Agricultural Development, IFAD), Rooma, Italia

IFAD on vuoden 1974 kansainvälisen ruokakonferenssin seurauksena vuonna 1977 perustettu rahasto, jonka tavoitteena on taata kehitysmaiden maaseutujen asukkaille kunnolliset edellytykset huolehtia omasta toimeentulostaan erityisesti maatalouden saralla. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vuonna 1977 (päätöslauselma A/RES/32/107). IFAD tarjoaa apurahoja ja matalakorkoisia lainoja sekä kehittää kansallisiin järjestelmiin sopivia, hallitusten ja maaseudun ihmisten toiveisiin vastaavia rahoitusohjelmia sekä hankkeita. Toimintaa ohjaa vuosittain kokoontuva hallintoneuvosto, joka kokoaa yhteen kaikki IFAD:n jäsenvaltiot. Muina aikoina toiminnasta vastaa 36-jäseninen hallitus, jonka jäsenet valitaan kolmivuotiskaudelle. IFAD:lla on 173 jäsenvaltiota.

13.     YK:n teollisen kehityksen järjestö (United Nations Industrial Development Organisation, UNIDO) Wien, Itävalta

UNIDO on vuonna 1966 perustettu järjestö. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön asemasta hyväksyttiin vuonna 1985 (päätöslauselma A/RES/40/180). Järjestön tavoitteena on parantaa ihmisten elinoloja ja lievittää köyhyyttä tuotannollista kasvua edistämällä, esimerkiksi vahvistamalla teollista kapasiteettia sekä tukemalla puhdasta ja kestävää teollista kehitystä. Alueellisesti järjestö keskittyy vähiten kehittyneisiin maihin, erityisesti Afrikassa, ja sektoraalisesti pieneen ja keskisuureen liiketoimintaan, joka perustuu maatalouteen. Toimintaa ohjaa joka toinen vuosi kokoontuva konferenssi, joka hyväksyy toimintasuunnitelman ja talousarvion. Muina aikoina toiminnasta vastaa 53-jäseninen johtokunta. UNIDO:lla on 170 jäsenvaltiota.

14.     Maailman matkailujärjestö (United Nations World Tourism Organisation, WTO tai UNWTO), Madrid, Espanja

UNWTO on vuonna 1975 perustettu järjestö. Se on ainoa hallitustenvälinen organisaatio, jonka toiminta kattaa turismin kaikki puolet maailmanlaajuisesti. Järjestön ja YK:n suhteista hyväksyttiin sopimus jo vuonna 1977 (päätöslauselma A/RES/32/156), mutta yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta hyväksyttiin vasta vuonna 2003 (päätöslauselma A/RES/58/232). Järjestö auttaa jäseniään kehittämään kestävää turismia. Toimintaa ohjaa joka toinen vuosi kokoontuva yleiskokous, jonka alaisuudessa toimii kuusi alueellista toimikuntaa (Afrikka, Amerikka, Lähi-itä, Itä-Aasia ja Tyynenmeren alue, Etelä-Aasia). Alueelliset toimikunnat tapaavat vuosittain. Muina aikoina toiminnasta vastaa 30-jäseninen neuvosto omine toimielimineen. UNWTO:lla on 157 jäsenmaata, kuusi liitännäisjäsentä (pääosin territorioita) sekä noin 350 yhteistyöjäsentä (muun muassa järjestöjä ja kaupallisia toimijoita). Tarkkailijajäseninä ovat Vatikaani ja Palestiina.

Maailmanpankkiryhmä

Maailmanpankkiryhmä, Maailmanpankki (World Bank Group, World Bank), Washington DC, Yhdysvallat

Maailmanpankkiryhmä on rakenteeltaan viiden kansainvälisen rahoituslaitoksen muodostama kokonaisuus, johon kuuluvat kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki (International Bank for Reconstruction and Development, IBRD), kansainvälinen kehitysjärjestö (International Development Association, IDA), kansainvälinen rahoitusyhtiö (International Finance Corporation, IFC), monenkeskinen investointitakuulaitos (Multilateral Investment Guarantee Agency, MIGA) sekä sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (International Centre for Settlement of Investment Disputes, ICSID).

Viidestä rahoituslaitoksesta kolmella on YK:n erityisjärjestön status: IBRD:lla (erityisjärjestö numero 5), IDA:lla (13) ja IFC:lla (12).
Termiä maailmanpankki käytetään erityisesti kahdesta ensimmäisestä instituutiosta, IBRD:sta ja IDA:sta. Yhteistyösopimus YK:n erityisjärjestön statuksesta maailmanpankille hyväksyttiin vuonna 1947 (päätöslauselma 124(II)). Kummallakin instituutiolla on oma roolinsa: IDA keskittyy köyhimpiin maihin ja IBRD keskituloisiin maihin sekä luottokelpoisiin köyhiin maihin. Maailmanpankki tarjoaa kehitysmaille matalakorkoista lainaa ja korotonta luottoa moniin erilaisiin tarkoituksiin, kuten koulutukseen, terveyteen, julkiselle sektorille, infrastruktuuriin, maatalouteen tai luonnonvarojen hallintaan tehtäviin investointeihin.

IBRD perustettiin vuonna 1944 Bretton Woodsissa, ja sillä on 189 jäsenvaltiota. Pankin tavoitteena on tarjota lainaa tuottoisiin hankkeisiin ja rahoittaa talouskasvua tukevia uudistusohjelmia. Toimintaa ohjaa vuosittain kokoontuva hallintoneuvosto, jossa kaikki jäsenmaat ovat edustettuina ja joka kokoontuu syksyisin samaan aikaan IMF:n hallintoneuvoston kanssa. Päivittäisestä toiminnasta vastaa 24-jäseninen johtokunta.

IDA aloitti toimintansa 1960, ja sillä on 173 jäsenmaata (vain IBRD:n jäsenmaita). IDA:n tavoitteena on edistää taloudellista kehitystä tarjoamalla kehitysmaille rahoitusta perinteisiä lainoja kevyemmillä ehdoilla. IDA rahoittaa hankkeita ja uudistusohjelmia maissa, jotka eivät voi saada lainaa IBRD:lta. Hallinnollisesti IDA on hyvin kiinteästi yhteydessä IBRD: hen. IDA:n ja YK:n välisen yhteistyösopimuksen mukaan YK:n ja IBRD:n välisen yhteistyö-sopimuksen artikloja sovelletaan myös IDA:an. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että IDA: lla on YK:n erityisjärjestön asema.

Kansainvälinen rahoitusyhtiö IFC on vuonna 1956 perustettu toimija. Se on maailman suurin multilateraalinen kehitysmaihin suuntautuvien yksityisen sektorin hankkeiden lainoittaja. Rahoitustoimintansa lisäksi IFC tarjoaa tukea ja neuvoja yksityisen sektorin investointeihin liittyen. IFC osallistuu investointeihin vain, jos sillä on erityistä, yksityisen sijoittajan toimintaa täydentävää, annettavaa hankkeelle. IFC on maailmanpankkiryhmässä erillinen, oman rahoituksen omaava instituutio, jolla on 184 jäsenvaltiota. IFC:n hallinto toimii IBRD:sta pääosin erillään. IFC:n ja YK:n välisen yhteistyösopimuksen mukaan YK: n ja IBRD:n välisen yhteistyösopimuksen artikloja sovelletaan myös IFC:hen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että IFC:lla on YK:n erityisjärjestön asema.

Monenkeskinen investointitakuulaitos MIGA on kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1988 perustettu toimija. Sillä ei ole YK:n erityisjärjestön statusta. MIGA:n tavoitteena on rohkaista tuottavien sijoitusten virtaa jäsenvaltioiden välillä, erityisesti kehitysmaihin suuntautuen. MIGA takaa investointeja ei-kaupallisten riskien, esimerkiksi poliittisista syistä tapahtuvien muutosten osalta, sekä tekee tutkimusta ja vaikuttamistyötä suorien ulkomaaninvestointien tukemiseksi. MIGA:lla on 181 jäsenvaltiota.

Sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus ICSID tarjoaa foorumin sijoituksia koskevien riitojen ratkaisulle hallitusten ja yksityisten ulkomaisten sijoittajien välillä. Riitoja ratkotaan sovittelu- ja välittäjämenettelyllä. Keskus ei itse toimi välittäjänä tai sovittelijana, vaan se tarjoaa institutionaalisen ja proseduraalisen kehikon tapauskohtaisesti luotaville ratkaisutoimijoille. Keskus perustettiin vuonna 1966 kansainvälisellä sopimuksella (Convention on the Settlement of Investment Disputes between States and National of Other States). Sopimuksen on ratifioinut 153 valtiota (kesäkuu 2016). ICSID:lla ei ole YK:n erityisjärjestön statusta.

Lue lisää erityisjärjestöistä YK:n sivuilta

YK-järjestelmään kuuluvat itsenäiset järjestöt ja yhteistyöjärjestöt

Kansainvälinen atomienergiajärjestö (International Atomic Energy Agency, IAEA), Wien, Itävalta

IAEA on vuonna 1957 toimintansa aloittanut järjestö, jolla ei ole YK:n erityisjärjestön asemaa, mutta yhteistyösopimus vuodelta 1957 (päätöslauselma 1145(XII)). Järjestön toimintaan kuuluu muun muassa rohkaista ja avustaa atomienergian (ydinenergian) rauhanomaiseen käyttöön liittyvää tutkimustyötä, edistää tieteellistä ja teknistä tiedonvaihtoa sekä alan ammattilaisten koulutusta ja koulutukseen liittyvää vaihtoa, toimia välittäjänä materiaalien, palveluiden ja laitteistojen osalta sekä vakiinnuttaa turvallisuusstandardeja. IAEA:n tulee varmistaa, että sen tarjoamaa apua ja tukea ei kanavoida esimerkiksi sotilaallisiin tarkoituksiin. IAEA toimii myös ydinsulkusopimusta valvovana instituutiona. Toimintaa ohjaa vuosittain kokoontuva konferenssi, jossa kaikki 144 jäsenmaata ovat edustettuina. Muina aikoina toiminnasta vastaa 35-jäseninen johtokunta. Lue lisää s. 40, 110.

Maailman kauppajärjestö (World Trade Organisation, WTO), Geneve, Sveitsi

Maailman kauppajärjestö WTO on vuonna 1995 toimintansa aloittanut kansainvälinen järjestö. WTO rakennettiin vuodesta 1947 toiminnassa olleen, tulleja ja kaupankäyntiä säädelleen kansainvälisen sopimuksen GATT:n perustalle (General Agreement on Tariffs and Trade). Maailman kauppajärjestön tehtävänä on kehittää maailmankaupan sääntöjä siten, että kauppa sujuisi esteettä ja hyödyttäisi kansakuntia. WTO tarjoaa foorumin kauppaneuvotteluille sekä puolueettomalle riitojenratkaisulle. Järjestön puitteissa on laadittu noin 60 sopimusta, jotka luovat oikeudellisen perustan kansainväliselle kaupankäynnille. Toimintaa ohjaa joka toinen vuosi kokoontuva ministerikokous, jossa kaikki 168 jäsenmaata ovat edustettuina. Muina aikoina toiminnasta vastaa erillinen neuvosto omine toimielimineen. Kaikki jäsenmaat voivat olla edustettuina neuvostossa esimerkiksi edustustojensa välityksellä.

WTO ei ole YK:n erityisjärjestö, ja sen suhde YK:hon on hieman esimerkiksi IAEA:ta monimutkaisempi. Alun perin järjestöjen välinen yhteistyö on perustunut järjestöjen johtajien välillä vuonna 1952 käytyyn viralliseen kirjeenvaihtoon, jossa todetaan YK:n ja GATT:n yhteistyösuhteiden olevan läheiset. Sama toistui vuonna 1995 WTO:n perustamisen jälkeen: YK:n pääsihteeri ja WTO:n johtaja vaihtoivat jälleen virallisia kirjeitä, joissa alleviivattiin yhteistyön tärkeyttä. YK:n yleiskokous on kiinnittänyt huomiota yhteistyöhön esimerkiksi päätöslauselmassaan A/RES/49/97.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (International Organisation for Migration, IOM), Geneve, Sveitsi

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö on vuonna 1951 perustettu hallitustenvälinen järjestö, joka hoitaa nykyisin laajasti erilaisia siirtolaisuuteen liittyviä tehtäviä. IOM ei ole osa YK-järjestelmää. IOM:lla on 162 jäsenvaltiota ja toimistoja useissa eri maissa. IOM:n pääasiallista toimintaa on avustaa siirtolaisuuteen liittyvien haasteiden hallinnassa sekä lisätä tietoa siirtolaisuuskysymyksistä, järjestää maahanmuuttajille koulutusta, lääkinnällistä apua, neuvontaa ja muuta maahanmuuttajien tilannetta helpottavaa toimintaa yhteistyössä valtioiden kanssa sekä avustaa vapaaehtoista paluumuuttoa. YK:n pakolaisasiain valtuutetun toimisto UNHCR vastaa vuoden 1951 Geneven sopimukseen perustuvasta pakolaisten suojelusta. IOM:lla ei ole ensisijaista vastuuta pakolaisasioissa, mutta se toimii yhteistyössä UNHCR:n ja muiden YK-järjestöjen kanssa.

YK-yliopisto ja koulutusinstituutit

YK-järjestelmän sisällä toimii myös YK-yliopisto sekä muutama tutkimus-ja koulutusinstituutti. Vuosien aikana instituutteja on perustanut niin yleiskokous, talous-ja sosiaalineuvosto kuin YK:n pääsihteerikin. Osa niistä toimii varsin yleisten aihepiirien parissa, osalla taas on toiminnassaan selkeä temaattinen painotus.

YK-yliopisto ja erilaiset instituutit eivät ole YK:n rahastoja tai ohjelmia, vaan pikemminkin YK-järjestelmän omaa toimintaa tukevia toimielimiä. Kaikella tutkimus- ja koulutustoiminnalla pyritään lisäämään ymmärrystä globaaleista ongelmista sekä takaamaan riittävä osaaminen esimerkiksi taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen teknisessä tuessa ja toteutuksessa.

YK-yliopisto (United Nations University, UNU), Tokio, Japani

YK-yliopisto on vuonna 1972 yleiskokouksen alaisuuteen perustettu, mutta itsenäisesti toimiva tiede- ja tutkimusyhteisö, jossa tehtävän tutkimuksen tarkoitus on tukea YK:n laajempien päämäärien toteutumista. Perustamispäätöslauselmassa (2951 (XXVII)) edellytettiin muun muassa, että YK-yliopisto integroidaan maailman yliopistoyhteisöön ja se kiinnittää erityistä huomioita kehitysmaiden tiede- ja tutkimustilanteeseen. Yliopisto toimii hallituksilta, kansainvälisiltä organisaatioilta, säätiöiltä ja yliopistoilta saamansa vapaaehtoisen rahoituksen turvin.

YK-yliopiston alla toimii tällä hetkellä useita erilaisia ohjelmia ja koulutuskeskuksia:

  • UNU-BIOLAC (bioteknologia ja yhteiskunta, Venezuela, vuodesta 1988)
  • UNU-CRIS (paikallinen ja globaali hallinto, alueellinen integraatio, Belgia, vuodesta 2001)
  • UNU-CS (ohjelmistoteknologia ja kehitys, Macao, vuodesta 2015)
  • UNU-EHS (ympäristö ja inhimillinen turvallisuus, Saksa, vuodesta 2003)
  • UNU-FLORES (luonnonvarojen kestävä hallinta, Saksa, vuodesta 2012)
  • UNU-FTP (kalastus/kalatalous, Islanti, vuodesta 1998)
  • UNU-GCM (globalisaatio ja kulttuuri, Espanja, vuodesta 2012)
  • UNU-GTP (geolämpö, Islanti, vuodesta 1979)
  • UNU-GEST (sukupuolten tasa-arvo, Islanti, vuodesta 2009)
  • UNU-IAS (strategiset lähestymistavat kestävään kehitykseen, Japani, vuodesta 2014)
  • UNU-IIGH (globaali terveys, Malesia, vuodesta 2007)
  • UNU-INRA (luonnonvarojen hallinta, Ghana, vuodesta 1986)
  • UNU-INWEH (vesi, ympäristö ja ihmisten terveys, Kanada, vuodesta 1996)
  • UNU-LRT (maan köyhtyminen ja eroosio, Islanti, vuodesta 2007)
  • UNU-MERIT (uusien teknologioiden sosio-ekonomiset vaikutukset, Alankomaat, vuodesta 1990)
  • UNU-WIDER (talous ja kehitys, Suomi, vuodesta 1985)

YK:n alueidenvälinen rikollisuuden ja oikeuden tutkimuslaitos (United Nations Interregional Crime and Justice Research Institute, UNICRI), Torino, Italia

UNICRI on alun perin vuonna 1967 ECOSOC:n päätöslauselmalla (1086 B (XXXIX)) perustettu tutkimuslaitos, joka auttaa hallituksia, hallitustenvälisiä järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä kehittämään poliittisia suuntalinjoja rikosten torjunnan ja oikeushallinnon aloilla. Nykyisen nimensä ja mandaattinsa laitos sai talous- ja sosiaalineuvostolta vuonna 1989 (1989/56). Laitoksen johtokunnassa on 11 jäsentä, joista seitsemän valitsee ECOSOC:n rikostentorjuntaa ja rikosoikeutta käsittelevä toimikunta ja kolme nimitetään viran puolesta (ex officio).

YK:n aseidenriisunnan tutkimuslaitos (United Nations Institute on Disarmament Research, UNIDIR), Geneve, Sveitsi

UNIDIR on yleiskokouksen vuonna 1980 perustama tutkimuslaitos (päätöslauselma A/RES/39/148H), jonka tehtävänä on tarjota maailmanyhteisölle monipuolista ja kattavaa tutkimustietoa kansainvälisestä turvallisuudesta, asevarustelusta ja aseidenriisunnasta, etenkin ydinaseiden vastaisesta kehityksestä. Perustamispäätöslauselmassa todetaan, että toiminnan tulee edistää jäsenvaltioiden aseidenriisuntapyrkimyksiä. Erityisesti mainitaan, että tutkimuslaitoksen tulee avustaa aseidenriisuntaneuvotteluiden etenemistä puolueettomalla tutkimustyöllä. Vapaaehtoisen rahoituksen turvin toimivan, tutkimuslaitoksen toimintaa ohjaa aseidenriisunnan neuvoa-antava lautakunta. Tutkimuslaitos saa myös pientä avustusta YK:n yleisbudjetista.

YK:n koulutus ja tutkimuslaitos (United Nations Institute for Training and Research, UNITAR), Geneve, Sveitsi

UNITAR on yleiskokouksen vuonna 1963 perustama itsenäinen toimielin, joka tukee YK: ta sen perustehtävän toteuttamisessa (päätöslauselma 1934 (XVIII)). Vuodesta 1966 lähtien UNITAR on tarjonnut koulutuksia esimerkiksi ympäristöön, hallintoon, rauhaan ja tur-vallisuuteen sekä diplomatiaan liittyen. Joka vuosi sen koulutuksiin osallistuu yli 80 000 ihmistä, pääasiassa diplomaatteja ja virkamieskuntaa (myös alue- ja paikallishallintoa) YK:n jäsenmaista, erityisesti kehitysmaista. Vapaaehtoisen rahoituksen turvin toimivaa keskusta ohjaa 30-jäseninen johtokunta, jonka jäsenet nimittää YK:n pääsihteeri. Lisäksi johtokunnassa on neljä jäsentä viran puolesta (ex officio). Tutkimuslaitoksen alueelliset toimistot sijaitsevat Hiroshimassa, Japanissa sekä New Yorkissa, Yhdysvalloissa.

YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimuslaitos (United Nations Research Institute for Social Development, UNRISD), Geneve, Sveitsi

UNRISD on vuonna 1963 YK:n pääsihteerin päätöksellä (ST/SGB/126) perustettu tutkimuslaitos, joka keskittyy tarkastelemaan talouskasvun eri vaiheissa ilmeneviä sosiaalisia ongelmia. UNRISD koostuu globaalista tutkijoiden ja erilaisten instituuttien verkostosta, jotka tekevät tutkimusta kuudella laajalla osa-alueella: sosiaalipolitiikka ja kehitys; demokratia, hallinto ja hyvinvointi; markkinat, liiketoiminta ja säätely; kansalaisyhteiskunta ja sosiaaliset liikkeet; identiteetti, konfliktit ja koheesio sekä sosiaalinen sukupuoli ja kehitys. UNRISD on itsenäinen tutkimuslaitos, joka toimii vapaaehtoisen rahoituksen turvin. Toimintaa ohjaa johtokunta, jossa on yleensä kymmenen varsinaista, ECOSOC:n alaisen sosiaalisen kehityksen toimikunnan nimittämää, jäsentä sekä kahdeksan viran puolesta (ex officio) nimitettyä jäsentä.

YK:n henkilöstön koulutuskeskus (United Nations System Staff College, UNSSC), Torino, Italia

UNSSC on yleiskokouksen vuonna 2001 perustama (päätöslauselma A/RES/55/278) kou-lutusinstituutti, jonka tehtävänä on vahvistaa johtajuutta ja hallintoa koko YK-järjestelmässä. Ajatus henkilöstön koulutuskeskuksesta on ollut agendalla jo 1960-luvun lopulta lähtien, ja vuonna 1996 keskuksen toiminta aloitettiin kokeiluluontoisesti. Järjestelmänsisäisen yhteistyön vahvistamiseen, toiminnan tehokkuuteen ja YK:n, sen jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välisen yhteistyön parantamiseen tähtäävien koulutusohjelmiensa lisäksi keskuksella on kolme temaattista koulutusohjelmaa. Yksi ohjelmista keskittyy hallintoon ja johtajuuteen, toinen rauhaan ja turvallisuuteen ja kolmas kehitysyhteistyöhön. Kaikella koulutuksella pyritään tukemaan käynnissä olevaa YK-reformia sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Päivitetty viimeksi: 16.6.2016