YK:n järjestöt

16.11.2010. Lääketarvikkeita kannetaan varastosta Haitissa maanjäristyksen uhrien auttamiseen. Kuva: UN Photo / UNICEF / Marco Dormino

Järjestöt tiiviisti

Rooli Järjestöt ovat YK-järjestelmän operationaalisia toimijoita, minkä lisäksi ne osallistuvat oman alansa linjausten ja politiikkojen luomiseen omalla panoksellaan
  1. Rahastot ja ohjelmat ovat yleiskokouksen perustamia, ja ne raportoivat toiminnastaan suoraan joko yleiskokoukselle, talous- ja sosiaalineuvostolle tai YK:n pääsihteerille
  2.  Erityisjärjestöt toimivat hyvin itsenäisesti
  3. YK:n ulkopuoliset kumppanijärjestöt eivät toimi YK:n alaisuudessa
Jäsenet Rahastojen ja ohjelmien jäseninä toimivat kaikki YK:n jäsenvaltiot; erityisjärjestöillä on oma jäsenkuntansa
Sijainti Järjestöjen päämajat sijaitsevat eri puolilla maailmaa, ja usein niillä on myös kenttätoimistoja eri maissa
Muuta Toiminta perustuu vapaaehtoisrahoitukseen
Peruskirjan artiklat YK:n peruskirjan 22. artiklan mukaisesti yleiskokous voi perustaa apuelimiä, joita se pitää tarpeellisina tehtäviensä suorittamiseksi. Näillä viitataan rahastoihin ja ohjelmiin. Erityisjärjestöistä säädetään artiklassa 57 ja 63. Artikla 17 myöntää yleiskokoukselle oikeuden tarkastella erityisjärjestöjen talousarvioita ja antaa suosituksia niihin liittyen

YK:n läsnäolo jäsenmaissa, etenkin kehitysmaissa, rakentuu usein erilaisten YK-järjestelmään kuuluvien järjestöjen kenttätoiminnoista. Järjestöt jaetaan niiden luonteen mukaisesti kolmeen ryhmään: rahastoihin ja ohjelmiin, erityisjärjestöihin sekä YK-järjestelmään kuuluviin ulkopuolisiin kumppanijärjestöihin. Iso osa järjestöjen toiminnasta koostuu lukuisista kehitys-, terveydenhuolto-, koulutus-, neuvonta- ja rahoitushankkeista, joiden tarkoituksena on vahvistaa heikkokuntoisten yhteiskuntien rakenteita pitkällä tähtäimellä. Monet järjestöt antavat myös humanitaarista apua.

Monet rahastot ja ohjelmat sekä erityisjärjestöt kiinnittyvät YK-järjestelmään talous- ja sosiaalineuvoston välityksellä. Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että järjestöt ovat YK:n taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen toiminnassa niin sanottu operationaalinen käsivarsi, kun taas ECOSOC:lla on enemmänkin toimintaa koordinoiva ja linjaava rooli. Työnjako ei kuitenkaan todellisuudessa ole näin yksinkertainen – käytännössä järjestöjen näkökulmia ja osaamista tarvitaan myös toiminnan ohjaamisessa, jotta voidaan välttää päällekkäisyydet. YK onkin pyrkinyt viime vuosina terävöittämään otettaan kehitysyhteistyön kohdemaissa.

Vuonna 1997 pääsihteeri perusti YK:n kehitysryhmän (UN Development Group, UNDG), joka tuo yhteen kaikki kehityskysymysten parissa työskentelevät YK-järjestöt. Ryhmä tapaa vähintään kolme kertaa vuodessa, ja sen tehtävänä on toimia yhteistyöfoorumina, joka mahdollistaa johdonmukaisuuden parantamisen ja monenkeskisen yhteistyön tehokkaan toteutuksen.

Lisäksi jäsenvaltiot käynnistivät vuoden 2005 huippukokouksessa YK-järjestelmän toimintoja eheyttävän prosessin (System-Wide Coherence), ja hanketta on vienyt eteenpäin pääsihteerin perustama korkean tason työryhmä. Tämän prosessin tuloksena on syntynyt Yhden YK:n toimintamalli (One UN), joka pyrkii yhtenäistämään YK:n maatason toiminnan puitteet (yksi maajohtaja, yhtenäinen ohjelma ja budjetti). One UN -ajatukseen perustuvia pilottikokeiluja on käynnissä kahdeksassa maassa.

Päivitetty viimeksi: 15.1.2016