Rauhanturvaaminen

15.1.2010. Bolivialaiset rauhanturvaajat jakavat vettä ja ruokaa Cité Soleilin asukkaille Haitissa. Kuva: UN Photo/Marco Dormino

Turvallisuusneuvosto päättää YK:n rauhanturvaoperaatioiden (peacekeeping operation) perustamisesta ja määrittelee niiden laajuuden ja tehtävät. Operaatioista raportoidaan säännöllisesti turvallisuusneuvostolle, ja niitä johtaa pääsihteeri, yleensä nimittämänsä erityisedustajan välityksellä.

Rauhanturvaoperaatioiden kesto ja sisältö vaihtelevat konfliktitilanteiden mukaan. Operaatiot voivat kestää muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Esimerkiksi 1940-luvulla perustetut operaatiot UNTSO (United Nations Truce Supervision Organization) Lähi-idässä ja UNMOGIP (United Nations Military Observer Group in India and Pakistan) Intian ja Pakistanin rajalla ovat yhä käynnissä. Vaikka operaatioiden muoto määritellään tapauskohtaisesti, muutamat keskeiset piirteet ovat niissä aina samankaltaisia. Operaatioilla pyritään ylläpitämään tulitaukoa ja erottamaan taistelevat osapuolet toisistaan, jotta rauhanomaisille neuvotteluille saataisiin tilaa. Operaatioilla saatetaan suojella humanitaarista avustustoimintaa, koska yhä useammin siviiliväestöön kohdistetaan tarkoituksellisia iskuja. Operaatioilla voidaan myös pyrkiä tukemaan neuvotellun rauhansopimuksen toimeenpanoa.

YK:n rauhanturvaoperaatiot toteutetaan usein yhteistyössä alueellisten organisaatioiden kanssa. Rauhanturvajoukot muodostetaan valtioiden vapaaehtoisesti YK:n käyttöön asettamista joukoista. Samassa operaatiossa saattaa työskennellä rauhanturvaajia useasta eri maasta. YK-joukon koko vaihtelee operaatioittain, mutta suurimmillaan joukko on koostunut jopa 30 000 sotilaasta. Rauhanturvajoukot koostuvat pääasiassa sotilashenkilöstöstä, mutta rauhanturvaajien joukossa on myös muuta henkilöstöä, kuten siviilipoliiseja.

Operaatioilla tulee olla kohdevaltioiden hyväksyntä, sillä operaatiot eivät saa yksipuolisesti puuttua valtioiden sisäisiin asioihin. Periaatteena on se, että sotilaat eivät saa käyttää aseitaan muuhun kuin itsepuolustukseen. Toisaalta vuonna 2013 YK:n turvallisuusneuvosto myönsi Kongon demokraattisen tasavallan MONUSCO-operaatiolle ensimmäistä kertaa YK:n historiassa luvan käyttää joukkojaan hyökkäystarkoituksiin, siviilien turvallisuuden takaamiseksi ja kapinallisia vastaan. Jos joukot lähetetään ilman osapuolten suostumusta ja niille annetaan laajemmat oikeudet käyttää asevoimaa, puhutaan rauhanturvaamisen sijaan rauhaanpakottamisesta (peace enforcement).

Toiminta 2000-luvulla

2000-luvulla YK on käynnistänyt useita uusia rauhanturvaoperaatioita, joista suurin osa on kohdistunut Afrikkaan. Vuonna 2016 YK:lla on käynnissä 16 rauhanturvaoperaatiota, joissa työskentelee yhteensä yli 100 000 rauhanturvaajaa. Suurin osa operaatioista sijaitsee Afrikassa, mutta muutamia on toiminnassa myös Aasiassa (Pakistan), Amerikoissa (Haiti) ja Lähi-idässä. Euroopassa on toiminnassa kaksi YK:n operaatiota: Kyproksella ja Kosovossa.

YK:ssa rauhanturvaoperaatioista vastaava osasto (DPKO) uudelleenorganisoitiin vuonna 2007 rauhanturvakapasiteetin lisäämiseksi. DPKO:n tehtäväksi tuli vastata kokonaisuudessaan operaatioiden strategiasta ja suunnittelusta. Operaatioiden käytännön toteutusta johtamaan perustettiin uusi kenttäoperaatioista vastaava osasto (DFS), jonka vastuulle kuuluvat operaatioiden henkilöstö, rahoitus, tietoliikenne, informaatioteknologia ja logistiikka.

YK:n rauhanturvatoiminta on varsin kustannustehokasta. Kaudella 2012-2013 rauhanturvaamisen vuosittainen budjetti on noin 7,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joka vastaa noin 0,4 prosenttia maailmanlaajuisista sotilasmenoista. Vuodesta 1948 rauhanturvaamiseen on käytetty yhteensä vajaat 92 miljardia dollaria. Kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat velvollisia maksamaan osuutensa rauhanturvakuluista yleiskokouksessa hyväksytyn maksujärjestelmän mukaisesti. Suurimpia maksajavaltioita vuonna 2013 olivat Yhdysvallat, Japani, Ranska ja Saksa.

YK:n rauhanturvaoperaatioissa on vuodesta 1956 lähtien palvellut yli 30 000 suomalaista. Ensimmäisen Suezin operaation jälkeen Suomi on osallistunut 17 eri operaatioon muun muassa Libanonissa, Pakistania, Kyproksella, entisessä Jugoslaviassa ja Somaliassa. Tällä hetkellä YK-operaatioissa palvelee suomalaisia rauhanturvaajia muun muassa Libanonissa ja Malissa sekä sotilastarkkailijoita Jammun ja Kashmirin tarkkailuoperaatiossa UNMOGIP:ssä sekä Lähi-idän aselepovalvontaoperaatiossa UNTSO:ssa.

Rauhanturvaajiin liittyvät epäilyt

2010-luvulla on tullut esiin huolestuttavia tapauksia, joissa YK:n rauhanturvaoperaatioissa työskenteleviä sotilaita on epäilty seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista toiminta-alueellaan (esim. Keski-Afrikan tasavalta). Vaikka kyseessä ovat todennäköisesti harvinaiset yksittäistapaukset, YK:n pääsihteeri on reagoinut tapauksiin äärimmäisellä vakavuudella ja painottamalla YK:n ehdotonta nollatoleranssia.

Seksuaalista hyväksikäyttöä ehkäisevistä käytänteistä huolimatta viime vuosien syytökset ovat tuoneet esiin järjestelmän puutteellisuuden. Pääsihteeri Ban Ki-moon on esittänyt mahdolliseksi ratkaisuksi niin kutsuttua naming and shaming -käytäntöä. Käytäntö sallisi joukkoja luovuttavien maiden painostamisen tuomiovaltansa käyttämiseen nimeämällä ne jäsenmaat, jotka eivät sovitun aikarajan sisällä aloita lähdemaassa oikeusprosessia hyväksikäyttötapauksissa.

Päivitetty viimeksi: 14.6.2016