Kansainvälinen tuomioistuin

Kansainvälisen tuomioistuimen rakennus Haagissa Alankomaissa. Kuva: UN Photo
Kansainvälinen tuomioistuin tiiviisti  
Rooli YK:n keskeisin oikeudellinen elin, joka ratkoo valtioiden välisiä kiistoja. Tuomioistuin antaa päätöksiä valtioiden välisissä kiistoissa sekä neuvoa antavia lausuntoja muissa kansainvälisen oikeuden kysymyksissä
Jäsenet 15 tuomaria, jotka yleiskokous ja turvallisuusneuvosto valitsevat yhdessä
Kokoontuminen Tuomioistuin ei tutki tapauksia oma-aloitteisesti vaan käsittelee kysymyksiä, joita jäsenvaltiot tai YK saattavat sen tutkittavaksi
Sijainti Rauhanpalatsi Haagissa, Alankomaissa
Muuta Yksittäiset ihmiset, kansat tai kansanryhmät eivät voi tuoda erimielisyyksiään kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi
Peruskirjan artiklat Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö on osa YK:n peruskirjaa

Kansainvälisen tuomioistuimen tehtävät

YK:n peruskirjan allekirjoittaessaan maailman valtiot ovat tunnustaneet kansainvälisen tuomioistuimen toimivallan. Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö (The Statute of the International Court of Justice) on osa YK:n peruskirjaa (UN Charter). Viiteen lukuun jaetut perussäännön 70 artiklaa säätelevät tuomioistuimen järjestäytymistä, toimivaltaa, oikeudenkäyntimenettelyä, neuvoa-antavia lausuntoja sekä muutosten tekemistä perussääntöön. Kansainvälinen tuomioistuin on YK:n päätoimielimistä ainoa, joka ei sijaitse New Yorkissa.

YK:n peruskirjassa mainitaan, että kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi järjestön on ensisijassa pyrittävä ratkaisuun esimerkiksi käyttämällä neuvotteluja, sovittelua tai tuomioistuinmenettelyä (artikla 33). Samoin peruskirjassa todetaan, että järjestön tulee edistää kansainvälisen oikeuden kehittymistä ja sen kodifiointia (artikla 13). Vuonna 1946 perustettu tuomioistuin on jakanut yhteensä 93 tuomiota ja antanut 25 neuvoa-antavaa asiantuntijalausuntoa. Vuosien aikana YK:n puitteissa on myös neuvoteltu yli 500 kansainvälistä sopimusta mitä erilaisimpia aiheita koskien.

Kansainvälinen tuomioistuin aloitti toimintansa huhtikuussa 1946 korvaten Kansainliiton (League of Nations) yhteyteen vuonna 1920 perustetun pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen (Permanent International Court of Justice, PICJ), joka lakkasi toimimasta toisen maailmansodan aikana.

Kansainvälisen tuomioistuimen jäsenet ja toiminta

Kansainvälisen tuomioistuimen toimivallalla on kaksi ulottuvuutta:

  1. valtioiden välisten kiistojen ratkaiseminen kansainvälisen oikeuden mukaisesti
  2. neuvoa-antavien asiantuntijalausuntojen antaminen oikeudellisista kysymyksistä YK:n eri toimielinten ja erityisjärjestöjen pyynnöstä.

Valtiot voivat tuoda kiistansa yhteisellä sopimuksella tuomioistuimen ratkottavaksi. Valtio voi myös saattaa toisen valtion toimet tuomioistuimen käsiteltäviksi, mikäli kumpikin valtio on esimerkiksi jäsenenä kansainvälisessä sopimuksessa, joka mahdollistaa tämänkaltaisen ratkaisun. Jotta tapaus otettaisiin käsittelyyn tuomioistuimessa, asianosaisten valtioiden on kuitenkin vielä erikseen hyväksyttävä tuomioistuimen toimivalta kyseisessä tapauksessa.

YK:n toimielimet ja erityisjärjestöt voivat pyytää tuomioistuimelta neuvoa-antavia lausuntoja (advisory opinions). Yleiskokous ja turvallisuusneuvosto voivat pyytää kansainvälisen tuomioistuimen lausuntoa mistä tahansa oikeudellisesta kysymyksestä. Muilla päätoimielimillä ja YK:n erityisjärjestöillä on oikeus pyytää lausuntoja niiden omaan toimialaan kuuluvissa oikeudellisissa kysymyksissä. Lausuntopyyntöjä käsitellessään tuomioistuin voi pyytää valtioiden edustajia antamaan sille asiaa koskevaa lisätietoa.

Yksittäiset ihmiset, kansat tai kansanryhmät eivät voi tuoda erimielisyyksiään kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäviksi.

Tuomarit

Kansainvälisessä tuomioistuimessa päätöksiä tekevät 15 puolueetonta tuomaria, jotka yleiskokous ja turvallisuusneuvosto valitsevat yhdessä. Päätökset tehdään samaan aikaan, mutta toisistaan erillisinä. Tullakseen valituksi ehdokkaan tulee saavuttaa ehdoton enemmistö, yli puolet annetuista äänistä.

Jatkuvuuden takaamiseksi yksi kolmasosa tuomioistuimen tuomareista valitaan kolmen vuoden välein. Tuomarien toimikausi kestää yhdeksän vuotta, ja tuomari voidaan valita myös toiselle peräkkäiselle kaudelle.

Kaikki tuomioistuimen perussäännön (käytännössä YK:n peruskirjan) hyväksyneet maat voivat asettaa oman tuomariehdokkaansa. Ehdokasta ei kuitenkaan aseta suoraan maan hallitus, vaan ehdokkaiden nimittämistä käsittelee hallituksen nimittämä oikeusoppineiden ryhmä. Kukin ryhmä voi esittää korkeintaan neljää ehdokasta, joista kaksi voi olla maan omia kansalaisia ja kaksi muuta voivat olla minkä tahansa muun maan kansalaisia. Ehdokkaiden nimet toimitetaan YK:n pääsihteerille.

Tuomareiden valinnassa noudatetaan maantieteellistä tasapainoa, vaikka perussäännön mukaisesti tuomarit valitaan kansalaisuudesta riippumatta. Maantieteellinen jako on nykyisin sama kuin turvallisuusneuvostossa:

  • kolme tuomaria Afrikasta
  • kaksi Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian alueelta
  • kolme Aasiasta
  • viisi läntisestä Euroopasta ja muista maista (Pohjois-Amerikka ja Oseania)
  • kaksi itäisestä Euroopasta.

Tähän asti tuomioistuimessa on aina ollut tuomari kaikista turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista. Tuomarit eivät voi olla saman maan kansalaisia.

Tuomioistuimen tuomarit ovat itsenäisiä, eivätkä edusta työssään minkään valtion hallitusta. Tuomareiden tulee ennen työnsä aloittamista sitoutua toimimaan puolueettomasti. Tuomarin voi erottaa ainoastaan muiden 14 tuomarin yksimielisellä päätöksellä. Tätä ei ole koskaan tapahtunut.

Yksi tuomareista toimii tuomioistuimen puheenjohtajana (President) ja toinen varapuheenjohtajana. Tuomarit valitsevat puheenjohtajiston keskuudestaan salaisella lippuäänestyksellä joka kolmas vuosi. Valituksi tulevien tulee saavuttaa ehdoton enemmistö äänistä. Sama henkilö voidaan myös valita tehtävään uudelleen. Puheenjohtaja johtaa ja valvoo tuomioistuimen työtä. Oikeuden päätöksiä tehtäessä puheenjohtajan ääni on ratkaiseva, mikäli äänet jakautuvat tasan.

Viimeisimmät tuomarivalinnat tehtiin helmikuussa 2015, jolloin tuomastiston puheenjohtajaksi valittiin ranskalainen Ronny Abraham. Tuomioistuimen jäseninä toimii nykyään myös naistuomareita, kun vielä vuonna 2008 tehdyissä tuomarivalinnoissa kaikki tuomioistuimen jäsenet olivat miehiä.

Tuomioistuimen päätöksistä

Valtioiden välisiä kiistoja koskevissa tapauksissa kansainvälisen tuomioistuimen päätös on lopullinen ja osapuolia sitova, eikä siitä voi valittaa. Mikäli jompikumpi osapuolista kokee, että toinen osapuoli ei ole noudattanut tuomioistuimen päätöstä, se voi viedä asian turvallisuusneuvoston käsittelyyn. Turvallisuusneuvostolla on oikeus suositella tai määrätä toimenpiteitä, joilla tuomioistuimen päätös pannaan täytäntöön.

Tuomioistuimen päätökset ovat käsitelleet kansainvälisiä erimielisyyksiä esimerkiksi taloudellisiin oikeuksiin, kauttakulkuun, valtion sisäisiin asioihin puuttumiseen, diplomaattisiin suhteisiin, panttivankien ottamiseen, turvapaikkaoikeuksiin sekä kansallisuuteen liittyen.

Kansainvälisen tuomioistuimen asiantuntijalausunnot puolestaan eivät ole muodollisesti sitovia, mutta käytännössä tuomioistuimen arvovalta on niin suuri, että sen lausunnoilla on sitovaa päätöstä vastaava painoarvo. Asiantuntijalausuntoja on vuosien aikana annettu esimerkiksi YK:n jäsenyyteen, Länsi-Saharan statukseen, joidenkin rauhanturvaoperaatioiden kustannuksiin sekä YK:n ihmisoikeusraportoijien asemaan liittyen.

Vuosien aikana tuomioistuimen eteen on tuotu monta konflikteihin ja poliittiseen myllerrykseen liittyvää erimielisyyttä. Esimerkiksi vuonna 1980 Yhdysvallat toi oikeuteen tapauksen, joka koski sen edustuston valtaamista Teheranissa sekä edustuston henkilökunnan panttivankina pitämistä. Oikeuden päätöksen mukaan Iranin tuli vapauttaa panttivangit, palauttaa edustustorakennus ja antaa Yhdysvalloille hyvityksiä. Asianosaiset maat ehtivät kuitenkin sopia kiistansa ennen kuin tuomioistuin antoi päätöksensä hyvitysten määrästä, ja tapaus vedettiin pois.

Vuonna 2003 Singapore ja Malesia toivat yhdessä käsiteltäväksi rajakiistansa, joka koski Pedra Brancan (Pulau Batu) saaren sekä kahden muun alueen omistusta. Argentiina puolestaan pyysi vuonna 2006 kansainvälistä tuomioistuinta tutkimaan tapausta, jossa Uruguay oli sen mielestä rikkonut maiden välistä Uruguay-joen käyttöä koskevaa sopimusta salliessaan suomalaisen Botnian rakentaa sellutehtaan joen rannalle. YK:n yleiskokous pyysi kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavaa lausuntoa Israelin palestiinalaisalueiden ympärille rakentaman muurin laillisuudesta vuonna 2003.

Koska tuomioistuimen päätökset ovat jäsenmaita sitovia, niiden noudattamatta jättäminen on mahdollista saattaa YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi. Tässä käytännössä on kuitenkin ristiriidan siemen, joka konkretisoitui vuonna 1986, kun Yhdysvallat kieltäytyi noudattamasta tuomioistuimen päätöstä Nicaraguan saatettua maiden välisen kiistan tuomioistuimen tutkittavaksi. Kyseinen kiista koski Yhdysvaltain rahallista tukea Nicaraguan hallitusta vastaan taistelleille contra-sisseille. Yhdysvalloilla on pysyvänä jäsenenä veto-oikeus turvallisuusneuvostossa, mikä teki neuvostosta kyvyttömän ryhtymään painostustoimiin päätöksen toimeenpanemiseksi.

Lisätietoa kansainvälisen tuomioistuimen toiminnasta

Päivitetty viimeksi: 9.2.2016