ECOSOC:in alaiset toimielimet

ECOSOC kokoontui korkean tason erityisistuntoon yhdessä WTO:n, UNCTAD:in ja Bretton Woods-insituutioiden kanssa 13.3.2012 pohtimaan talouskasvun ja kestävän kehityksen kysymyksiä. Kuva: UN Photo / Eskinder Debebe

YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (Economic and Social Council, ECOSOC) alaisuudessa toimii joukko erilaisia komiteoita ja asiantuntijaelimiä. Talous- ja sosiaalineuvoston välityksellä YK-järjestelmään kiinnittyy myös laaja joukko YK:n erityisjärjestöjä, alaohjelmia ja rahastoja.

Toiminnan koordinaatio

Kaikkien YK:n erityisjärjestöjen, ohjelmien ja rahastojen pääjohtajista ja muutamista yhteistyöorganisaatioista koostuu johtokunta (Chief Executives’ Board, CEB), joka korvasi aiemmin toimineen hallinnollisen koordinaatiokomitean (Administrative Committee on Coordination, ACC). Johtokunta työskentelee yhteistyön ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi monissa eri asioissa, kuten linjauksissa, ohjelmissa, hallinnossa ja operationaalisessa toiminnassa. Johtokunta kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, ja puhetta johtaa YK:n pääsihteeri. Jäseniä on yhteensä 28 erilaisesta järjestöstä, ohjelmasta ja rahastosta. Yhteistyöorganisaatioista mukana ovat Maailman kauppajärjestö (World Trade Organization, WTO), Maailmanpankki (World Bank), Kansainvälinen valuuttarahasto (International Monetary Fund, IMF) sekä Kansainvälinen atomienergiajärjestö (International Atomic Energy Agency IAEA).

CEB:n toimintaa tukevat kolme korkean tason komiteaa:

  1. Ohjelmakomitea (High-Level Committee on Programmes, HLCP),
  2. Hallintokomitea (High-Level Committee on Management, HLCM)
  3. YK:n kehitysryhmä (United Nations Development Group, UNDG).

Ohjelmakomitea (HLPC) on ensisijainen mekanismi koko YK-järjestelmän kattavalle ohjelmalliselle yhteistyölle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi johtokunnan (CEB) neuvomista strategisessa suunnittelussa, linjausten ja ohjelmien suunnittelua sekä toimijoiden välisen yhteistyön tukemista. Ohjelmakomitea kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Puheenjohtajuus kiertää organisaatiosta toiseen. CEB:n verkkosivuilla komitean tehtäväkenttää kuvataan seuraavasti: “Promotion of global policy coherence, including the development of common policy tools, including toolkits, in addition on its work on global policy and programme issues and global public goods.”

Hallintokomitea (HLCM) on YK:n erityisjärjestöjen, ohjelmien ja rahastojen ensisijainen yhteistyöelin, mitä tulee muun muassa talous- ja budjettikysymyksiin, henkilöresursseihin, viestintäteknologiaan, hankintoihin ja henkilöstön turvallisuuteen. Hallintokomitea kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Puheenjohtajuus kiertää organisaatiosta toiseen. CEB:n verkkosivuilla komitean tehtäväkenttää kuvataan seuraavasti: “Harmonization of business practices across the system, including general management issues, thus ensuring overall managment coherence from global to country level.”

YK:n kehitysryhmä (UNDG) perustettiin alun perin jo vuonna 1997, mutta se integroitiin mukaan johtokunnan rakenteeseen vuonna 2008. Kehitysryhmän alkuperäinen tarkoitus oli parantaa YK:n kehitystoiminnan tehokkuutta maatasolla kansallisia kehityspäämääriä tukien sekä parantaa eri YK-toimijoiden välistä maatason yhteistyötä. Kehitysryhmä muokkaa linjauksia, ohjeistoja ja hyviä käytäntöjä eri YK-toimijoiden käyttöön, jotta ne voivat paremmin arvioida kohdemaiden tilanteita, suunnitella strategioita, toteuttaa ohjelmiaan, seurata ohjelmilla saavutettavia tuloksia sekä tehdä vaikuttamistyötä tarpeellisten muutosten puolesta.

Kehitysryhmään kuuluvat 33 kehityssektorin operationaalista YK-toimijaa, joiden lisäksi mukana on viisi tarkkailijaa. Puheenjohtajana toimii YK:n kehitysohjelman UNDP:n johtaja (YK:n pääsihteerin puolesta). Kehitysryhmä on jakaantunut erilaisiin työ- ja ohjausryhmiin, joissa käsitellään muun muassa toimien johdonmukaisuutta, maakoordinaattorijärjestelmää sekä erilaisia teknisiä kysymyksiä.

Toimikunnat: Aihekohtaiset toimikunnat ja talouskomissiot

Talous- ja sosiaalineuvoston ECOSOC:n rutiininomainen työ tapahtuu pääasiassa toimikunnissa, joista kukin on keskittynyt tiettyyn aihealueeseen tai maantieteelliseen alueeseen. Aihekohtaisia toimikuntia on kahdeksan, ja ne on tarkoitettu johtaviksi globaalin poliittisen päätöksenteon välineiksi omilla sektoreillaan. Aluekohtaisia toimikuntia eli talouskomissioita on viisi, yksi kutakin maanosaa varten (Pohjois-Amerikka ja Itä-Aasia kuuluvat samaan ryhmään Tyynenmeren maanosien kanssa), ja niiden tehtävänä on lisätä alueiden sisäistä taloudellista yhteistyötä.

Aihekohtaiset toimikunnat

Aihekohtaisissa toimikunnissa on jäseninä kussakin yleensä 20–50 YK:n jäsenmaata, jotka edustavat kaikkia maantieteellisiä alueita ja vaihtuvat säännöllisesti. Jäsenmäärä vaihtelee toimikunnittain. ECOSOC valitsee toimikuntien jäsenet. Kukin toimikunta järjestää istunnon vähintään kerran vuodessa, ja lopun osan vuodesta samaan alaan erikoistunut YK:n sihteeristön osasto tai toimisto hoitaa valmistelevia töitä.

Tilastotoimikunta (Statistical Commission) on vuonna 1946 perustettu ylin kansainvälinen auktoriteetti tilastoinnin alalla. Toimikunta muun muassa edistää tilastoinnin käytäntöjä, tilastojen vertailtavuutta ja valvoo YK:n sihteeristön tilasto-osaston toimintaa. Lisäksi toimikunta neuvoo YK:n eri toimielimiä tilastotietojen keruuseen, analysointiin ja levittämiseen liittyen. Toimikunnassa on 24 asiantuntijajäsentä. Suomi on ollut toimikunnan jäsenenä vuosina 1981–88 sekä 2006–09.

Väestö- ja kehityskysymysten toimikunta (Commission on Population and Development, CPD) perustettiin vuonna 1946 neuvomaan ECOSOC:ia väestökysymyksissä. Vuoden 1994 väestöja kehityskonferenssin jälkeen toimikunnan mandaattia laajennettiin koskemaan kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman täytäntöönpanon valvontaa jäsenmaissa sekä alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. Tämän tehtävänsä yhteydessä 47-jäseninen toimikunta neuvoo ECOSOC:ia väestökysymyksissä ja hankkii sille väestö- ja kehityskysymyksiä koskevaa ajankohtaista tietoa. Suomi on ollut toimikunnan jäsenenä vuosina 1976–83 sekä 1996.

Sosiaalisen kehityksen toimikunta (Commission on Social Development, CSocD) perustettiin vuonna 1946, ja sen tehtävänä on neuvoa ECOSOC:ia sosiaalipoliittisissa kysymyksissä, erityisesti huomioiden alat, joita erityisjärjestöjen tai muiden hallitustenvälisten toimijoiden työ ei kata. Vuodesta 1995 toimikunnalla on ollut johtovastuu Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen maailmankonferenssin toimintaohjelman seurannasta ja täytäntöönpanosta. Toimikunnassa on 46 jäsentä nelivuotiskausilla. Suomi on ollut toimikunnan jäsenenä vuosina 1960–63, 1975–78, 1983–86, 1989–92, 1997–2000 sekä 2005–09.

Naisten asemaa käsittelevä toimikunta (Commission on the Status of Women, CSW) perustettiin vuonna 1946, ja se on tärkein globaalin politiikan linjaaja sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä. Se antaa suosituksia ja toimittaa raportteja ECOSOC:lle naisten oikeuksiin ja keskeisiin tasa-arvo-ongelmiin liittyvissä asioissa. Vuonna 1995 järjestetyn, naisten asemaa käsitelleen Pekingin maailmankonferenssin toimintaohjelman seuranta kuuluu CSW:n tehtäviin. Toimikunnassa on 45 jäsenmaata. Suomi on ollut toimikunnan jäsenenä vuosina 1960–68, 1971–74, 1979–82, 1992–95, 2002-2004 ja 2015-2016.

Huumeidenvastainen toimikunta (Commission on Narcotic Drugs, CND) on vuonna 1946 perustettu jäsenvaltioiden neuvotteluelin, joka seuraa maailman huumetilannetta ja laatii ehdotuksia kansainvälisen huumeidentorjuntajärjestelmän vahvistamiseksi. Toimikunnassa on 53 jäsentä, ja se toimii YK:n huumeidentorjuntaohjelman (UNDCP) hallintoelimenä (yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/46/185) sekä huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) poliittisena ohjauselimenä. Teknisesti huumeidentorjuntaohjelmaa hallinnoidaan UNODC:sta käsin. Jäsenvaltiot ovat raportoineet sille säännöllisesti edistyksestään kansainvälisten huumeidenvastaisten sopimusten toimeenpanossa. Toimikunnan sihteeristönä toimii UNODC:n sihteeristö. Suomi on ollut toimikunnan jäsenenä vuosina 1984–87, 1994–97 sekä 2006–09.

Rikostentorjuntaa ja rikosoikeutta käsittelevä toimikunta (Commission on Crime Prevention and Criminal Justice, CCPCJ) perustettiin vuonna 1992 neuvomaan jäsenmaita rikostentorjunnassa ja rikosoikeudellisissa asioissa, valvomaan ja arvioimaan YK:n rikostentorjunnan ja rikosoikeuden toimintaohjelman täytäntöönpanoa sekä valmistelemaan viiden vuoden välein järjestettäviä YK:n rikostentorjuntakonferensseja. Painopisteitä ovat muun muassa rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, rikoslain hyödyntäminen ympäristönsuojelussa ja kaupunkiympäristössä sekä rikosoikeudellisten järjestelmien tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden parantaminen. Toimikuntaa edelsi vuonna 1971 perustettu asiantuntijakomitea (Committee on Crime Prevention and Control), jonka toimintaa lähdettiin uudistamaan 1990-luvun alussa (yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/46/152, ECOSOC:n päätöslauselma 1992/1 sekä 1992/22). Toimikunnassa on 40 jäsentä. Suomi on ollut toimikunnan jäsenenä 2004–06.

Tieteen ja teknologian kehitykselle tuomia hyötyjä käsittelevä toimikunta (Commission on Science and Technology for Development, CSTD) perustettiin vuonna 1992 neuvomaan ECOSOC:ia ja yleiskokousta YK:n toiminnan uudistamiseksi taloudellisen ja sosiaalisen toiminnan sektoreilla. Toimikunta laatii analyyseja ja antaa toimintaehdotuksia tieteen ja teknologian hyödyntämisestä kehityksessä, ja sen jäseninä on 43 jäsenmaata. Toimikunnan sihteeristönä työskentelee UNCTAD:n sihteeristö. Suomi on ollut toimikunnan jäsenenä vuonna 2008.

YK:n metsäfoorumi (UN Forum on Forests, UNFF) on vuonna 2000 perustettu toimielin, jonka jäsenyys on avoin kaikille jäsenvaltioille. Foorumi toimii kuten aihekohtainen toimikunta, ja sen tarkoituksena on edistää kaikenlaisten metsätyyppien hallintaa, suojelua ja kestävää kehitystä sekä vahvistaa tähän tavoitteeseen liittyviä pitkän aikavälin poliittisia sitoumuksia. Metsäfoorumin vuoden 2007 istunnossa hyväksyttiin kaikkia metsätyyppejä koskeva ei-sitova sopimus metsien kestävästä käytöstä (Non-Legally Binding Instrument on All Types of Forests, NLBI), jota pidetään 15 vuotta kestäneiden, globaalien metsiä koskeneiden neuvottelujen ja uudenlaisen metsäalan yhteistyön kulminaatiopisteenä. Sopimukseen liittyy toimintaohjelma, joka jatkuu vuoteen 2015 asti. Erityistä huomiota toimintaohjelmassa kiinnitetään metsäfoorumin ja relevanttien alueellisten metsätoimijoiden välisen yhteistyön vahvistamiseen. Foorumi tapaa joka toinen vuosi.

Alueelliset talouskomissiot

Talouskomissioissa valtiot seuraavat alueen taloudellista kehitystä ja pohtivat keinoja, joilla maiden välistä taloudellista yhteistyötä voitaisiin hyödyntää alueen vaurauden ja väestön hyvinvoinnin lisäämisessä. Nämä elimet tekevät yhteistyötä muun muassa maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n sekä alueellisten yhteistyöjärjestöjen (esim. EU, Amerikan valtioiden järjestö OAS) kanssa. Kunkin alueellisen talouskomission jäsenistön muodostavat kaikki kyseisellä alueella sijaitsevat YK:n jäsenvaltiot. Talouskomissioiden toimintaa arvioitaessa on usein todettu muun muassa ECLAC:n saaneen aikaan huomattavia tuloksia Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen taloudellisessa kehittämisessä, kun taas esimerkiksi ECE:n kohtalona on jossain määrin ollut jäädä voimakkaan aluejärjestön EU:n varjoon.

Euroopan talouskomissio (Economic Commission for Europe, ECE) on vuonna 1947 perustettu yhteistyöelin, jonka tarkoituksena on edistää koko Euroopan kattavaa talouden alan integraatiota. Komissio tuo yhteen 56 maata: YK:n eurooppalaiset jäsenmaat sekä Yhdysvallat, Kanadan, Israelin ja Keski-Aasian tasavallat. Komission istunnot ovat julkisia, ja niitä järjestetään joka toinen vuosi. Komission alaisuudessa kokoontuvien toimielinten kokouksia järjestetään ympäri vuoden.

Aasian ja Tyynenmeren alueen talous- ja sosiaalikomissio (Economic Commission for Asia and the Pacific, ESCAP) on alun perin vuonna 1947 perustettu yhteistyöelin, joka sai nykyisen nimensä vuonna 1974. Komission mandaattina on toimia YK-järjestelmän pääasiallisena taloudellista ja sosiaalista kehitystä käsittelevänä keskuksena Aasian ja Tyynenmeren alueella. Komissiolla on 53 jäsenmaata: alueella sijaitsevien valtioiden lisäksi Ranska, Yhdysvallat, Alankomaat ja Iso-Britannia. Komission ohjelmatoiminnalla pyritään vähentämään sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa alueen maiden sisällä ja välillä. Lisäksi komissiolla on toimeenpanovaltaa muun muassa alueellisessa hanketoiminnassa. Sen alaisuudessa toimii viisi alueellista instituuttia (Intiassa, Etelä-Koreassa, Indonesiassa, Japanissa ja Kiinassa). Tyynenmeren alueella (Fidzi) sijaitsee oma keskuksensa, joka tarjoaa alueen saarille teknistä apua.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen talouskomissio (Economic Commission for Latin America and the Caribbean, ECLAC) on vuonna 1948 perustettu yhteistyöelin, joka edistää alueellista ja kansainvälistä kaupankäyntiä ja koordinoi kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen linjausten edistämistä alueella. Komissiolla on kokonaisuudessaan 44 jäsenmaata: 33 jäsentä Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian alueelta sekä 11 muuta jäsenmaata, joilla on vahvat taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset siteet alueelle (Kanada, Ranska, Saksa, Italia, Japani, Alankomaat, Portugali, Espanja, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Etelä-Korea). Lisäksi komissiolla on liitännäisjäseninä kahdeksan territoriota, jotka eivät ole itsenäisiä. Sen alaisuudessa kokoontuu useita erilaisia toimielimiä, ja komissiolla on Chilessä sijaitsevan päämajansa lisäksi toimistot myös Meksikossa ja Trinidadissa sekä maatoimistot Brasiliassa, Uruguayssa ja Kolumbiassa. Lisäksi komissiolla on yhteystoimisto Yhdysvalloissa. Komissio kokoontuu joka toinen vuosi.

Afrikan talouskomissio (Economic Commission for Africa, ECA) on vuonna 1958 perustettu yhteistyöelin, jonka tarkoituksena on tukea sen 53 jäsenmaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä, alueellista yhteistyötä sekä edistää kansainvälistä yhteistyötä Afrikan kehittämiseksi. Komission alaisuudessa toimii erilaisia temaattisia toimielimiä. Komissio voi myös kutsua muita YK:n jäsenvaltioita osallistumaan sen toimintaan konsultatiivisesti. Esimerkiksi Sveitsi on osallistunut komission toimintaan vuodesta 1962 lähtien.

Läntisen Aasian talous- ja sosiaalikomissio (Economic and Social Commission for Western Asia, ESCWA) on alun perin vuonna 1973 perustettu yhteistyöelin, joka sai nykyisen nimensä vuonna 1985. Komission tehtävänä on vahvistaa alueen maiden taloudellisia ja sosiaalisia siteitä sekä sisäisesti että maiden välillä. Komissiolla on 13 jäsenmaata, ja se kokoontuu joka toinen vuosi. Komission alaisuudessa kokoontuu useita erilaisia toimielimiä.

Komiteat ja asiantuntijaelimet

Kansalaisjärjestökomitea (Committee on Non-Governmental Organisations, CNGO) perustettiin vuonna 1946. Sen tehtävänä on tarkastella ECOSOC:n ja kansalaisjärjestöjen välisiä yhteyksiä. Komitea muun muassa käsittelee konsultatiivista asemaa tavoittelevien järjestöjen hakemukset ja antaa asiasta talous- ja sosiaalineuvostolle suosituksensa. Alun perin komiteassa oli viisi jäsentä, mutta 1950-luvulla jäsenmäärää kasvatettiin, ja nykyisin mukana on 11 jäsenmaata, kustakin maaryhmästä tietty määrä.

Maantieteellistä nimistöä standardoiva asiantuntijaryhmä (UN Group of Experts on Geographical Names, UNGEGN) on alun perin vuonna 1959 perustettu toimielin, joka sai nykyisen muotonsa ja nimensä vuonna 1973. Ryhmän tehtävänä on edistää maantieteellisen nimistön standardoimista sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Ryhmä kerää ja analysoi tietoa sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimittaa sitä eteenpäin asiasta kiinnostuneille tahoille, kuten karttoja tuottaville organisaatioille. Ryhmän asiantuntijat on jaettu 22 kielelliseen osastoon, ja hallitukset voivat itse päättää, mihin osastoon heidän asiantuntijansa sijoittuvat. Jokainen kielellinen osasto valitsee yhden asiantuntijan, joka edustaa osastoa ryhmän kokouksissa.

Ohjelma- ja koordinaatiokomitea (Committee for Programme and Coordination, CPC) on vuonna 1962 perustettu yhteistyöelin, joka on saanut nykyisen nimensä vuonna 1966. Komitea toimii yleiskokouksen ja talous- ja sosiaalineuvoston alaisuudessa, ja sen vastuulla on tarkastella YK-toimijoiden, kuten rahastojen ja alaohjelmien, toimintaa sektoraalisesti. Komitean tehtävänä on arvioida, ohjeistaa ja antaa suosituksia. Sillä on säädetty velvollisuus tehdä yhteistyötä yleiskokouksen alaisten hallinto- ja budjettiasioiden neuvoa-antavan komitean (ACABQ) sekä yhteisen tarkastusyksikön (JIU) kanssa. Nykyisin komiteaan kuuluu 34 jäsenmaata, jotka valitaan yleiskokouksessa talous- ja sosiaalineuvoston suosituksesta, kustakin maaryhmästä tietty määrä maita. Suomi ei ole ollut komitean jäsenenä.

Julkishallintoa käsittelevä asiantuntijakomitea (Committee of Experts on Public Administration, CEPA) on alun perin vuonna 1967 perustettu toimielin, joka sai nykyisen nimensä vuonna 2001. Komitea kokoontuu kerran vuodessa, ja siihen kuuluu 24 asiantuntijajäsentä, jotka edustavat erilaisia julkisen hallinnon järjestelmiä. Jäsenet nimittää YK:n pääsihteeri yhteistyössä jäsenvaltioiden ja ECOSOC:n kanssa. Komitea seuraa yleiskokouksen vuoden 1996 päätöslauselman (A/RES/50/225) toteutusta. Päätöslauselma käsittelee julkisen hallinnon tarpeita uudistua, jotta sosioekonomisiin muutoksiin ja haasteisiin voidaan vastata tehokkaasti, vastuuvelvollisesti ja osaavasti joka puolella maailmaa.

Veroasiain kansainvälistä yhteistyötä käsittelevä asiantuntijakomitea (Committee of Experts on International Cooperation in Tax Matters) on vuonna 1967 perustettu komitea, jonka tehtäväkenttään kuuluvat muun muassa kansainvälinen yhteistyö verotusasioissa, kehittyneiden ja kehittyvien maiden väliset verotussopimukset sekä niiden väärinkäytökset. Komiteassa on 25 jäsentä, jotka YK:n pääsihteeri valitsee jäsenmaiden hallitusten tekemien nimitysten perusteella.

Kehityspoliittinen komitea (Committee for Development Policy, CDP) on alun perin perustettu vuonna 1964, ja se on saanut nykyisen nimensä vuonna 1998. Vuosien aikana komitean mandaattia on uusittu useasti, ja nykyisin sen tehtäväkenttään kuuluu muun muassa kriteerien asettaminen vähiten kehittyneille maille sekä ryhmään kelpuutettavien maiden arvioiminen joka kolmas vuosi. Tällä hetkellä vähiten kehittyneitä maita katsotaan olevan 49. Komiteassa on 24 asiantuntijajäsentä, jotka YK:n pääsihteeri nimittää yhteistyössä kiinnostuneiden hallitusten ja ECOSOC:n kanssa.

Vaarallisten aineiden kuljetusta sekä kemikaalien maailmanlaajuista luokittelu- ja nimeämisjärjestelmää käsittelevä komitea (Committee of Experts on the Transport of Dangerous Goods and on the Globally Harmonized System of Classification and Labelling of Chemicals) on vuonna 1999 nykyisen muotonsa saanut toimielin, jolla on 36 asiantuntijajäsentä eri maista. Komitean alaisuudessa työskentelee kaksi toimielintä, joista toinen keskittyy vaarallisten aineiden kuljetukseen ja toinen kemikaalien luokitteluun ja nimeämiseen. Nämä alakomiteat tuottavat muun muassa suosituksia, joiden pohjalta on luotu säännöstöjä ja sopimuksia kansallisen lainsäädännön tueksi. Toimialueet yhdistävän komitean tehtäviin kuuluu pitää toimialan strategiset linjaukset yhtenäisinä, välttää päällekkäisyyksiä ja toimia tiedonvälittäjänä talous- ja sosiaalineuvostolle.

Alkuperäiskansojen pysyvä foorumi (Permanent Forum on Indigenous Issues, UNPFII) on vuonna 2000 perustettu neuvoa-antava toimielin. Sen mandaattiin kuuluvat monenlaiset alkuperäiskansoja koskettavat asiat, kuten taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, kulttuuri, ympäristö, koulutus, terveys ja ihmisoikeudet. Foorumi kokoontuu vuosittain, ja siihen kuuluu 16 itsenäistä asiantuntijajäsentä. Jäsenyyskausi kestää kolme vuotta, ja se voidaan uusia kerran. Hallitukset nimittävät kahdeksan jäsentä, ja alkuperäiskansojen organisaatiot nimittävät seitsemältä alueelta loput kahdeksan jäsentä siten, että ylimääräinen paikka kiertää kolmen ensiksi mainitun välillä (Afrikka; Aasia; Keski- ja Etelä-Amerikka sekä Karibian alue; Arktinen alue; Keski- ja Itä-Eurooppa, Venäjän liittotasavalta, Keski-Aasia ja Etelä-Kaukasia; Pohjois-Amerikka ja Tyynenmeren alue). Jäsenvaltiot, YK:n toimielimet, hallitustenväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt sekä erityisesti alkuperäiskansojen organisaatiot voivat osallistua istuntoon tarkkailijoina.

Lisätietoa: Kaikki ECOSOC:n alaiset toimielimet listattuna (englanniksi)

Päivitetty viimeksi: 4.5.2017