Kolmas vuosikymmen

YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD kokoontui kesäkuussa 1974 Meksikossa neljänteen istuntoonsa. Kuva: UN Photo

Kehitysmaiden aseman voimistuminen 1964–1974

Maailmanjärjestön kannalta olennaisin muutos 1960-luvun lopulla oli kehitysmaiden yhteistyön tiivistyminen. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi (United Nations Conference on Trade and Development, UNCTAD) perustettiin vuonna 1964, ja sen ensimmäistä kokousta varten luotiin kehitysmaaryhmä, niin sanottu G-77, johon vuonna 2015 kuului 134 valtiota. Ryhmä keskittyi aluksi ajamaan kehitysmaiden yhteisiä taloudellisia etuja, mutta 1970-luvulta lähtien sen toiminta on laajentunut myös muiden YK:n erityisjärjestöjen yhteyteen.

Muutos yleiskokouksen kokoonpanossa ja yleisilmeessä oli dramaattinen. Kylmän sodan suhteellinen vaikutus heikkeni YK:ssa ja sen rinnalle nousi pohjoisen ja etelän välinen etukonflikti. Maailmanjärjestön sisäiset ristiriidat muuttuivat aikaisempaa moniulotteisemmiksi. Yleiskokouksessa Yhdysvallat liittolaisineen eivät enää välttämättä saaneet enemmistöä äänestyspäätöksissä. YK:n poliittinen kuva tasapainottui. Tämä huolestutti varsinkin Yhdysvaltoja, joka alkoi tähyillä yhä enemmän turvallisuusneuvoston suuntaan. Siitä tulikin joksikin aikaa suurvaltojen välisen vuorovaikutuksen pysyvä kanava erityisesti Lähi-itää koskevissa kysymyksissä.

Kun Kiina hyväksyttiin 22 boikottivuoden jälkeen takaisin turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi vuonna 1971, kaavailtiin siitä samalla kehitysmaaryhmän johtajaa. Toisin kävi; keskeisimmän aseman ryhmässä omaksuivat lähinnä sitoutumattomat valtiot (Non-aligned movement, NAM). Niiden poliittiselle linjalle oli ominaista kriittisen kannan omaksuminen suurvaltojen, etenkin Yhdysvaltojen, politiikkaa kohtaan.

Naisten aseman kohentaminen alkaa

Kolmannella vuosikymmenellä sosiaalikysymykset, kehitysyhteistyö, naisten aseman parantaminen ja ihmisoikeusasiat nousivat YK:ssa yhä tärkeämmiksi. Yleiskokouksessa ja talous- ja sosiaalineuvostossa ECOSOC:ssa käsiteltiin monia uusia aiheisiin liittyviä aloitteita, joista ehkä merkittävin oli jo vuonna 1961 hyväksytty ensimmäinen kehityksen vuosikymmen. Vuonna 1965 perustettiin YK:n kehitysohjelma (United Nations Development Programme, UNDP), josta sittemmin on tullut koko monenvälisen kehitystoiminnan johtava elin.

1970-luvulla järjestettiin peräti 15 sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin keskittyvää maailmankonferenssia. Kokousten sarja alkoi vuoden 1972 Tukholman ympäristökokouksella ja päättyi heinäkuussa 1980 Kööpenhaminassa järjestettyyn YK:n naisten vuosikymmenen maailmankonferenssiin.

YK:n uusi ilme 1960- ja 1970-luvuilla merkitsi järjestön jäsenkunnan monipuolistumista ja tasapainottumista ja tähän kehitykseen liittyen yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston välistä vastakkainasettelua. Alueellisten ryhmittymien merkityksen lisääntyminen heijasti koko kansainvälisen järjestelmän alkavaa pirstoutumista. Kehitysmaat alkoivat yleiskokouksen valtaoikeuksien rajoissa osoittaa omaa tahtoaan. Tämä johti mm. Etelä-Afrikan karkottamiseen yleiskokouksesta vuonna 1974, mikä puolestaan aiheutti voimakkaita vastareaktioita joidenkin länsivaltojen keskuudessa.

Päivitetty viimeksi: 15.1.2016