Usein kysyttyjä kysymyksiä

Tälle palstalle on koottu vastauksia YK-liitosta useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Emme ole koonneet tähän varsinaisia kysymyksiä, vaan keskeisimmät aihealueet. Huomioithan, että jotkut linkit johtavat englanninkielisille sivustoille. Lähteinä tämän palstan vastausten kokoamisessa on käytetty mm. YK:n eri toimielinten, ulkoasiainministeriön, valtiovarainministeriön ja puolustusvoimien sivustoja.

Ihmisoikeussopimukset ja -valitukset
Julistukset
Lyhenteet ja suomennokset
Rauhanturvaaminen
Suomea sitovat kansainväliset sopimukset
Suomi YK:ssa
YK-lähettiläät
YK:n jäsenmaat
YK:n julistamat päivät, viikot ja teemavuodet
YK:n peruskirja
YK:n pääsihteeri
YK:n rahoitus
YK:n rekrytointi (työpaikat ja harjoittelu YK-järjestelmässä)
YK:n tunnus ja lippu
YK Suomessa

Ihmisoikeussopimukset ja -valitukset

Keskeisimmät ihmisoikeussopimukset on neuvoteltu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan neuvoston (EN) piirissä. Useilla muillakin kansainvälisillä ja alueellisilla järjestöillä on ihmisoikeussopimuksia, joskaan ei yhtä laajasti hyväksyttyjä. Lisäksi monet muut sopimukset, jotka eivät ole varsinaisia ihmisoikeussopimuksia, sisältävät ihmisoikeuselementtejä.

YK:n sopimusjärjestelmässä on seitsemän kansainvälisesti voimassa olevaa ihmisoikeussopimukseksi luokiteltavaa sopimusta ja kuusi niihin liittyvää pöytäkirjaa. Lisäksi vuonna 2006 YK hyväksyi kaksi uutta sopimusta, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (astui voimaan toukokuussa 2008) ja tahdonvastaisia katoamisia koskevan yleissopimuksen (ei vielä voimassa). Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen liittyy myös valinnainen pöytäkirja.

EN:n järjestelmässä on useita ihmisoikeussopimuksia, joista ensimmäinen ja merkittävin on 1950-luvulta peräisin oleva Euroopan ihmisoikeussopimus. EN:n piirissä on neuvoteltu myös Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä esimerkiksi vähemmistöjä, vähemmistökieliä, bioetiikkaa ja ihmiskauppaa koskevat sopimukset.

Ihmisoikeusvalituksia käsitellään YK:n ja Euroopan neuvoston alaisissa lainkäyttö- ja tutkintaelimissä. Näiden elinten toimivalta perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka valtio (Suomi) on allekirjoittanut ja saattanut kansallisesti voimaan. Mikäli kansallinen (suomalainen) viranomainen toiminnallaan loukkaa henkilön sopimuksella turvattua ihmisoikeutta, voi yksityinen henkilö tai oikeushenkilö tehdä ihmisoikeusvalituksen (Suomen) valtiota vastaan. Edellytys valituksen tekemiselle kansainväliselle lainkäyttö- ja tutkintaelimelle on kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti se, että kaikki asiaa koskevat kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Yleensä tämä tarkoittaa oikeusprosessin viemistä ylimpiin oikeusasteisiin saakka (korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus).

Lisätietoa:

Ulkoasiainministeriön sivusto ihmisoikeuksista (sisältää tiedot sopimuksista)

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset YK:n ihmisoikeusvaltuutetun sivuilla

Multilateraaliset YK-sopimukset

UN Treaty Collection (UNTC)

Sopimuksia käsittelevä käsikirja (englanniksi, pdf)

Ihmisoikeusvalitukset

Julistukset

YK:n yleiskokous voi antaa virallisen päätöslauselman muodossa erilaisia julistuksia. Julistus on usein poliittinen tahdonilmaus, jossa ei sellaisenaan ole mitään jäsenvaltioita sitovia elementtejä. Yleiskokous ei voi pakottaa jäsenvaltioita noudattamaan sen päätöslauselmia, mutta päätöksillä on moraalinen ja sen myötä poliittinen merkitys. Julistuksen pohjalta voidaan muodostaa yhteisiä tavoitteita tai tavoitteita sisältäviä ohjelmia, joiden saavuttamiseen kaikki jäsenmaat sitoutuvat. Eräs esimerkki tällaisesta julistuksesta on vuonna 2000 hyväksytty vuosituhatjulistus, jonka pohjalta syntyivät kahdeksan vuosituhattavoitetta ja niille asetettu seurantajärjestelmä.

YK:n yleiskokous on hyväksynyt useita tärkeitä julistuksia viime vuosikymmenten aikana. Näitä ovat mm. julistus uskontoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta 1981, julistus tuomareiden puolueettomuudesta 1985, julistus oikeudesta kehitykseen 1986, julistus etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista 1992, pakotettuja katoamisia koskeva julistus 1992, ihmisoikeustaistelijoita koskeva julistus 1998, nykyisen YK-reformin aloittanut huippukokouksen loppuasiakirja 2005, HIV/AIDS:ia koskevat julistukset 2001 ja 2006 sekä alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus 2007.

Lisätietoa:

Yleiskokouksen antamat julistukset vuodesta 1948 eteenpäin

Lyhenteet ja suomennokset

Suomen YK-liitosta tiedustellaan hyvin usein erilaisten järjestöjen ja sopimusten nimien virallisia suomennoksia. Vaikka joidenkin järjestöjen kohdalla on hankalaa puhua virallisista suomennoksista, monilla järjestöillä on kielessämme oma, vakiintunut suomennoksensa.

Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten kohdalla katsomme, että sopimuksen virallinen suomennos löytyy Suomen lainsäädännöstä. Halutessaan sen voi tarkistaa Finlex-tietokannasta, joka sisältää lähestulkoon kaiken Suomen lainsäädännön. Tietokantaan on koottu viitetiedot Suomea sitovista valtiosopimuksista (esim. voimaantulo-, ratifiointi- ja osapuolitiedot) sekä voimassaolevien sopimusten tekstit.

Erilaisten YK-termien käännössuosituksia olemme koonneet tälle sivustolle, ja niitä voi hakea suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tietokantahakua käytettäessä on huomioitava, ettei kaikilla YK-termeillä ole olemassa ns. 'virallista' käännöstä. Tällöin käytössä on vakiintunut käännösmuoto tai YK-liiton oma käännössuositus.

Lisätietoa:

Lyhennehakuun

Finlex-tietokanta, valtiosopimukset

Rauhanturvaaminen

Rauhanturvatehtäviin on mahdollisuus päästä joko hakeutumalla varusmiespalvelukseen Suomen Kansainväliseen Valmiusjoukkoon (Finnish Rapid Deployment Force) tai lähettämällä hakemus rauhanturvatehtäviin varusmiespalveluksen jälkeen.

Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus, PVKVK (Finnish Defence Forces International Center, FINCENT) on suoraan Pääesikunnan alainen sotilaslaitos, joka keskittyy korkeatasoiseen sotilaalliseen kriisinhallinnan johtaja- ja asiatuntijakoulutukseen ja on kansainvälisesti arvostettu osaamiskeskus. PVKVK luovutti kriisinhallintaoperaatioiden kansallisen johtoportaan tehtävät vuonna 2008 Porin Prikaatille.

Porin Prikaatin tehtäviin Maavoimien kansainvälisten operaatioiden kansallisena johtoportaana kuuluvat muun muassa suomalaisten kriisinhallintajoukkojen koulutus, varustus, kansallinen huolto ja tilanneseuranta. Porin Prikaati julkaisee ilmoituksia hakeutumisesta sotilaalliseen kriisinhallintahenkilöstöreserviin maan suurimmissa päivälehdissä ja eräissä erikoisjulkaisuissa.

YK:n peruskirja ei tunne rauhanturvatoimintaa nimeltä, mutta siitä on kehittynyt tärkeä osa maailmanjärjestön toimintaa vuoden 1948 jälkeen. Suomalaiset osallistuivat rauhanturvatoimintaan ensimmäisen kerran vuonna 1956 Suezilla. YK-joukkojen toiminta kansainvälisen rauhan puolustamisessa palkittiin vuonna 1988 Nobelin rauhanpalkinnolla.

Rauhanturvaamis- ja/tai kriisinhallintatehtäviin on osallistunut yli 33 000 suomalaista. Vuosittain hakijoita on noin 3000, joista koulutukseen valitaan noin 600 henkeä. Suomalaisten keski-ikä kriisinhallintajoukoissa on 27 vuotta; naisia on alle prosentti. Puolustusvoimat julkaisee hakuajoista ilmoituksen maan suurimmissa sanomalehdissä, varsinainen haku tapahtuu täyttämällä valmis hakulomake. PVKVK kutsuu tietyn osan hakijoista koulutukseen, joka kestää 2-6 viikkoa. Jokaisesta hakijasta tehdään myös lainmukainen turvallisuusselvitys. Lopullinen palvelukseen määräys tapahtuu lääkärintarkastuksen ja koulutuksessa osoitetun sopivuuden perusteella.

Lisätietoa:

YK:n sivusto rauhanturvaamisesta

Puolustusvoimien rauhanturvaamista käsittelevät sivut

Finnish Defence Forces International Center (FINCENT)

Suomen rauhanturvaajaliitto ry

Suomea sitovat kansainväliset sopimukset

Suomen valtiota velvoittavat voimassa olevat kansainväliset sopimukset, joiden osapuoleksi Suomi on liittynyt. Vieraiden valtioiden kanssa tehdään sekä kahdenvälisiä että monenvälisiä sopimuksia. Kahdenväliset sopimukset on solmittu kahden valtion välillä ja monenväliset sopimukset on solmittu usean valtion kesken.

Suomenkieliset sopimustekstit löytyvät valtion säädöstietopankista (Finlex). Säädöstietopankissa on osio Valtiosopimukset, jonka alta löytyvät erilaiset sopimustekstit vuosiluvuittain jaoteltuina. Jos sopimuksen ratifiointivuosi ei Suomen osalta ole tiedossa, sen voi tarkistaa esimerkiksi multilateraalisten sopimusten osalta YK:n sopimustietokannasta (linkki alla).

Lisätietoa:

Valtion säädöstietopankki Finlex

Ulkoasiainministeriön sopimuksia koskeva sivusto

Suomen tekemät kahdenväliset sopimukset vieraiden valtioiden kanssa

Valtioiden kesken solmitut monenväliset sopimukset, joissa Suomi on osallisena

Sopimuksia käsittelevä käsikirja (englanniksi, pdf)

Suomi YK:ssa

YK:lla ei ole virallista edustajaa Suomessa, mutta Suomi on edustettuna YK:ssa sekä monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä. Suomella on pysyvä edustaja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä (United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization, UNESCO) Pariisissa, kansainvälisessä atomienergiajärjestössä (International Atomic Energy Agency, IAEA) Wienissä, kansainvälisessä ydinkieltosopimusjärjestön valmistelutoimikunnassa (Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty Organization, CTBTO) Wienissä, YK:n asuinyhdyskuntakomissiossa (United Nations Human Settlements Programme, UN-HABITAT) Nairobissa sekä YK:n ympäristöohjelmassa (United Nations Environment Programme, UNEP) Nairobissa.

Suomen pysyvä edustusto Yhdistyneissä kansakunnissa (YKE) sijaitsee New Yorkissa. YKE ajaa Suomen tavoitteita ja vahvistaa Suomen imagoa YK:ssa ja sen kehitysohjelmissa ja -rahastoissa. Erilaisiin kokouksiin ja neuvotteluihin osallistumisen lisäksi asioihin pyritään vaikuttamaan jo valmisteluvaiheessa. Suomi ajaa tavoitteitaan sekä kansallisesti että Euroopan unionin (EU) kautta. Tärkeän osan edustuston toiminnasta muodostaakin osallistuminen New Yorkissa järjestettäviin EU-koordinaatiokokouksiin, joita pidetään keskimäärin yli tuhat vuodessa. Pohjoismaat tekevät monissa asioissa yhteistyötä. YKE:n tehtävänä on myös välittää kotimaan poliittiselle ja virkamiesjohdolle tietoa ja analyysejä YK:ssa käsiteltävistä tärkeistä ajankohtaisista asioista. YK:n globaalin luonteen takia edustusto pystyy välittämään tietoa sellaistenkin maiden ja alueiden osalta, joissa Suomi ei ole paikan päällä edustettuna. Yllä lueteltujen tehtävien lisäksi YKE kampanjoi Suomen ja suomalaisten ehdokkaiden puolesta YK:ssa pidettävissä vaaleissa.

Monia YK-asioita hoidetaan Suomessa ulkoasiainministeriön poliittisella ja kehityspoliittisella osastolla. Osastojen tehtäviin kuuluvat mm. seuraavat asiat: YK:n yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto ja erityisjärjestöt kuten UNESCO, WMO, ITU ja UPU; YK:n operatiiviset kehitysohjelmat ja rahastot sekä tutkimuslaitokset; kauppaan liittyvät globaalit kehityskysymykset, koherenssin edistäminen ja tekninen apu sekä Kauppa- ja kehityskonferenssi (United Nations Conference on Trade and Development, UNCTAD); kehitysrahoitusasiat mukaan lukien kehitysrahoituslaitokset; kestävä kehitys ja kansainvälinen ympäristöpolitiikka sekä siihen liittyvä rahoitus; humanitaarinen apu sekä osaston tehtäviin liittyvät kansainväliset sopimukset

Osa suomalaisista kehitysyhteistyömäärärahoista ohjataan niin sanottuun monenkeskiseen yhteistyöhön. Suomelle keskeisimpiä monenkeskisen yhteistyön toteuttajia ovat YK-järjestöt ja kansainväliset kehitys- ja ympäristörahoituslaitokset. Kehitysrahoituslaitoksista tärkeimmällä sijalla ovat Maailmanpankkiryhmä ja alueelliset kehitysrahoituslaitokset. YK:n operatiivisista järjestöistä Suomi rahoittaa monivuotisin, sitomattomin rahoitusosuuksin mm. lastenrahastoa (United Nations Children's Fund, UNICEF), väestörahastoa (United Nations Population Fund, UNFPA) ja YK:n tasa-arvo-organisaatiota (UN Women). Näiden ohjelmien hallintoelimissä Suomi on edustettuna vaihtelevasti. Maiden edustus vaihtuu ohjelmien hallintoelimissä säännöllisin väliajoin.

Lisätietoa:

Suomi ja YK

Suomen pysyvä edustusto Yhdistyneissä kansakunnissa

Monenkeskinen yhteistyö Suomen kehityspolitiikassa

YK- ja yleisten globaaliasioiden yksikkö ulkoasiainministeriössä

YK:n päämaja (englanniksi)

YK-lähettiläät

YK:n puitteissa nimitetään pääsääntöisesti kahdenlaisia lähettiläitä: hyvän tahdon lähettiläitä (Goodwill Ambassadors) sekä rauhan lähettiläitä (UN Messengers of Peace). Lähettiläät ovat usein eri aloilla toimivia julkisuuden henkilöitä, jotka sitoutuvat levittämään sanomaa YK:n tavoitteista eteenpäin. Useimmiten nimitys annetaan kahdeksi vuodeksi, mutta nimitys uusitaan monissa järjestöissä automaattisesti. Järjestöjen välillä on eroja: monet järjestöt eivät tarjoa lähettiläille minkäänlaista korvausta näiden toiminnasta, mutta jotkut järjestöt voivat esimerkiksi mahdollistaa lähettiläidensä matkustamisen business-luokassa.

Ensimmäinen hyvän tahdon lähettiläs nimitettiin vuonna 1954 UNICEF:n alaisuuteen. Seuraava järjestö, jossa ohjelma otettiin käyttöön, oli UNHCR 1980-luvun alussa. Vuodesta 1954 lähtien 16 eri YK-organisaatiota on nimittänyt hyvän tahdon lähettiläitä. Rauhan lähettiläiden ohjelma perustettiin Kofi Annanin aloitteesta vuonna 1997. Rauhan lähettiläät ovat eräänlainen hyvän tahdon lähettiläiden alaryhmä, jonka YK:n pääsihteeri henkilökohtaisesti nimittää. Hyvän tahdon lähettiläitä nimittävät monet YK:n ala- ja erityisjärjestöt itsenäisesti. Nimitykset voivat olla kansallisia, alueellisia tai kansainvälisiä. Kesäkuussa 2009 kansainvälisiä hyvän tahdon lähettiläitä oli yhteensä 183.

Hyvän tahdon lähettilästä voidaan pitää yleisnimityksenä, joka kattaa kaikki muut mahdolliset erilliset tittelit. Ainakin seuraavia eri titteleitä on käytetty:

  • Special Envoys (WHO, UNAIDS, UNESCO, UNEP)
  • Special Representatives (UNAIDS, UNICEF)
  • Honorary Ambassadors (UNDP, UNFPA, UNESCO)
  • Ambassadors against Hunger (WFP)
  • Messengers of Peace (Secretary-General of the United Nations)
  • Artists for Peace (UNESCO)
  • Scientists for Peace (UNESCO)
  • Champions of Sport (UNESCO)
  • Champions of Health (Pan American Health Organization, PAHO/WHO)
  • Extraordinary Ambassadors (FAO)
  • Supporters (UNAIDS)
  • Youth Emissaries (UNDP)
  • Spokesman for Sport for Development and Peace (United Nations)
  • Patrons (UNFPA, WHO).

Suomen YK-liitossa ei ole lähettiläiden yhteystietoja eikä ajantasaista listaa kansallisista nimityksistä. Kansainvälisten lähettiläsnimitysten lista löytyy YK:n asiaa koskevilta sivustoilta.

Lisätietoa:
YK:n rauhan- ja hyvän tahdon lähettiläät

YK:n jäsenmaat

YK:lla on tällä hetkellä 193 jäsenmaata.

Vuonna 1945, kun YK perustettiin, järjestöön liittyi 51 maata: Argentiina, Australia, Belgia, Bolivia, Brasilia, Valkovenäjä, Kanada, Chile, Kiina, Kolumbia, Costa Rica, Kuuba, Tsekkoslovakia, Tanska, Dominikaaninen tasavalta, Equador, Egypti, El Salvador, Etiopia, Ranska, Kreikka, Guatemala, Haiti, Honduras, Intia, Iran, Irak, Libanon, Liberia, Luxemburg, Meksiko, Alankomaat, Uusi-Seelanti, Nicaragua, Norja, Panama, Paraguay, Peru, Filippiinit, Puola, Saudi-Arabia, Etelä-Afrikka, Syyria, Turkki, Ukraina, Neuvostoliitto, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Uruguay, Venezuela ja Jugoslavia. Sittemmin Valkovenäjän, Tsekkoslovakian, Egyptin, Syyrian, Neuvostoliiton ja Jugoslavian jäsenyyksissä on tapahtunut muutoksia.

Suomi liittyi jäseneksi 1955. Uusin jäsenmaa on Etelä-Sudan, joka liittyi jäseneksi heinäkuussa 2011.

Lisätietoa:

Aakkosellinen lista jäsenmaista

Globalis - maailman atlas verkossa

YK:n julistamat teemapäivät, -viikot, -vuodet ja -vuosikymmenet

YK:n yleiskokous on julistanut monia teemapäiviä, -viikkoja ja -vuosia. Niiden tarkoituksena on kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn teemaan sekä kannustaa jäsenvaltioita ja kaikkia teemasta kiinnostuneita nostamaan kyseistä asiaa esiin ja toimimaan sen puolesta eri tavoin.

YK on julistanut myös joitakin teemavuosikymmeniä. Ne eroavat luonteeltaan hieman teemapäivistä, -viikoista ja -vuosista. Vuosikymmenien kohdalla kyse saattaa olla tuen rakentamisesta tietylle poliittiselle prosessille, joka on käynnissä YK:ssa. Esimerkiksi 1991 - 2000 oli YK:n neljäs kehitysvuosikymmen.

YK:n teemapäivien vietto ja niiden näkyvyyden edistäminen ovat pitkälti kansallisten toimijoiden kiinnostuksen ja aktiivisuuden varassa. Jotkut YK-järjestöt ovat nimenneet myös omia kansainvälisiä päiviään, joita ne juhlistavat eri tavoin, mutta nämä päivät eivät ole YK:n yleiskokouksen nimeämiä. Viralliset teemapäivät ovat aina yleiskokouksen julistamia. Ensimmäinen YK:n julistama teemapäivä oli YK:n päivä, jota on vietetty lokakuun 24. päivä vuodesta 1947 lähtien.

Suomen YK-liitto tarjoaa tietoa teemapäivistä, -viikoista ja -vuosista, mutta ei koordinoi erilaisten YK-päivien tapahtumia Suomessa millään tavoin.

Lisätietoa:

YK:n alueellisen tiedotuskeskuksen ylläpitämä tapahtumakalenteri

YK:n oma sivusto teemapäivistä, -viikoista ja -vuosista

YK:n peruskirja

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja on kansainvälinen sopimus, jossa määritellään kansainvälisten suhteiden pääperiaatteet sekä Yhdistyneet kansakunnat -nimisen järjestön muoto, periaatteet ja päämäärät. Peruskirja astui voimaan 24.10.1945, kun viisi suurvaltaa (turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Neuvostoliitto ja Kiina) ja muiden sopimuksen allekirjoittajamaiden enemmistö olivat ratifioineet peruskirjan. YK:lla katsotaan olevan 51 perustajajäsentä.

Peruskirjan I luvun mukaan YK:n neljä päämäärää ovat:

  • Ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tehokkaiden yhteisten toimenpiteiden avulla ja pyrkiä rauhanomaisin keinoin selvittämään kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen.
  • Kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen, sekä ryhtyä muihin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin maailmanrauhan lujittamiseksi.
  • Aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemiseksi sekä kaikille ilman minkäänlaista erottelua kuuluvien ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi.
  • Toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.

Peruskirja asettaa jäsenmaille oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimuksen mukaan YK perustuu jäsenmaiden täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen. Jäsenmailta edellytetään peruskirjan velvoitteiden täyttämistä, riitojen ratkaisemista rauhanomaisin keinoin ja YK:n auttamista sen toimissa. YK:n ulkopuolisten maiden käyttäytymiseen voidaan puuttua, mikäli se vaarantaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden.

YK:n peruskirjassa säädetään järjestön tärkeimpien toimielinten koostumuksesta ja toimintatavoista sekä luodaan suuntaviivoja sille, millaisia toimintavaltuuksia näillä elimillä on. Peruskirjan muuttamiseksi tarvitaan YK:n yleiskokouksessa 2/3 äänienemmistö. Peruskirjaan on vuosien mittaan tehty muutamia muutoksia, lähinnä liittyen joidenkin päätoimielinten jäsenmaiden lukumäärään.

Käytännössä valtiot rikkovat usein toiminnassaan niitä periaatteita, joihin ne ovat YK:n peruskirjan hyväksyessään sitoutuneet. Peruskirjalla on kuitenkin aina vähintäänkin moraalista vaikutusvaltaa maiden harjoittamaan politiikkaan. Kun poliittiset päätökset noudattavat YK:n peruskirjan periaatteita, niillä on takanaan kansainvälisen oikeuden tuoma hyväksyttävyys.

Lisätietoa:

YK:n peruskirjan historiaa

YK:n peruskirjan teksti englanniksi (mukana erillinen johdanto)

YK:n peruskirjan teksti suomeksi

YK:n peruskirjan teksti ruotsiksi

YK:n pääsihteeri

YK:n sihteeristön työtä johtaa pääsihteeri, jonka yleiskokous nimittää turvallisuusneuvoston suositusten pohjalta viideksi vuodeksi kerrallaan. Pääsihteeri on YK:n poliittinen johtaja. YK:ssa on palvellut yhdeksän pääsihteeriä, joista viimeisin, António Guterres, astui virkaansa vuoden 2017 alussa.

Pääsihteerillä on oikeus "kiinnittää turvallisuusneuvoston huomio sellaisiin tilanteisiin, joissa kansainvälinen rauha ja turvallisuus ovat hänen mielestään uhattuina". Pääsihteeri voi myös toimia sovittelutehtävissä.

YK:n peruskirja ei anna pääsihteerin valinnalle juurikaan ohjeistuksia. Siinä todetaan vain, että yleiskokous nimittää pääsihteerin turvallisuusneuvoston suosituksen perusteella. Nykyiset käytännöt ovat muokkautuneet ja vakiintuneet vuosien aikana. Pääsihteerin valintatapaa ollaan kuitenkin uudistamassa osana isompaa uudistuspakettia, niin sanottua YK-reformia. Pääsihteerin valintatapaa uudistetaan osana YK:n yleiskokouksen uudistamista.

YK:n entiset pääsihteerit:

  • Ban Ki-Moon (Etelä-Korea) 2007-2016
  • Kofi A. Annan (Ghana) 1997-2006
  • Boutros Boutros-Ghali (Egypti) 1992-1996
  • Javier Perez de Cuellar (Peru) 1982-1991
  • Kurt Waldheim (Itävalta)1972-1981
  • U Thant (Burma) 1961-1971
  • Dag Hammarskjöld (Ruotsi) 1953-1961
  • Trygve Lie (Norja) 1946-1952

Lisätietoa:

Pääsihteerin oma sivusto

YK:n sihteeristön osastot

YK-reformista yleisesti (englanniksi)

YK:n rahoitus

Jäsenvaltiot rahoittavat YK:n toimintaa. Joka toinen vuosi YK:n sihteeristö laatii maailmanjärjestön sääntömääräisen talousarvion, jonka yleiskokous hyväksyy istunnossaan. Jokainen jäsenvaltio maksaa vuosittain sille kuuluvan maksuosuuden YK:n perusbudjettiin, josta rahoitetaan päämajan toimintaa (esim. henkilöstön palkkoja, matkustuskuluja) ja monenlaisia muita kuluja. Sen sijaan mm. rauhanturvatoiminnan (lukuunottamatta ensimmäisiä operaatioita Palestiinassa ja Kashmirissa), katastrofiavun tai alajärjestöjen kehitysyhteistyön rahoitusta ei lasketa kuuluvaksi sääntömääräisen talousarvion piiriin.

Sääntömääräisen talousarvion maksuosuuksista sovitaan yleiskokouksessa, ja ne määräytyvät maksukykyyn perustuvan prosenttiasteikon mukaisesti, jonka yleiskokous hyväksyy. Maksuasteikko tarkistetaan joka kolmas vuosi.

Perusbudjettiin suuntautuvien maksuosuuksien lisäksi etenkin vauraimmat jäsenvaltiot maksavat vapaaehtoisia avustuksia, joiden avulla rahoitetaan YK:n järjestöjen (esimerkiksi UNICEF, UNDP ja UNCHR) toimintaa. Rauhanturvaaminen rahoitetaan erikseen sovittavilla tavoilla.

Suomi rahoittaa YK:n operatiivisista järjestöistä monivuotisin, sitomattomin rahoitusosuuksin mm. lastenrahastoa (UNICEF), väestörahastoa (UNFPA) ja tasa-arvojärjestö UN Womenia.

YK:n sääntömääräinen budjetti YK:n budjetti vuosille 2016-2017 on 5,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria (noin 5 miljardia euroa 27.1.2017 kurssilla). Vertailutietoja: Vertailutietoja: EU:n budjetti vuodelle 2017 on noin 158 miljardia euroa ja Suomen valtion budjetti 55,5 miljardia euroa.

YK:n taloudenpidon suurin ongelma on jäsenmaksuosuuksien maksamisen aikataulu. Kaikki jäsenmaat eivät maksa omia osuuksiaan ajallaan, vaan pitäytyvät niiden maksamisesta erilaisin syin. Merkittävin maksuosuuksiensa maksamatta jättäjä tai niiden viiveellä maksaja on ollut Yhdysvallat.

YK:n suurimpien rahoittajamaiden osuus vuosien 2016-2017 sääntömääräisestä budjetista (ei sisällä vapaaehtoista rahoitusta ja rauhanturvaamisen kustannuksia):

1. Yhdysvallat 22,000 %
2. Japani 9,68 %
3. Kiina 7,921 %
4. Saksa 6,389 %
5. Ranska 4,859 %
6. Iso-Britannia 4,463 %
7. Italia 3,748 %
8. Brasilia 3,823 %
9. Venäjä 3,088 %
10. Kanada 2,921 %

Pohjoismaiden maksuosuudet YK:n sääntömääräisestä budjetista 2016-2017:

Ruotsi 0,956 %
Norja 0,849 %
Tanska 0,584 %
Suomi 0,456 %
Islanti 0,023 %

Lisätietoa:

UN Documentation: Regular Budget (englanniksi)

Budjetti jäsenmaiden maksuasteikkoineen (englanniksi)

Global Policy Forumin sivusto YK:n rahoituksesta (englanniksi)

YK:n rekrytointi (työ- ja harjoittelupaikat YK-järjestelmässä)

YK-järjestelmässä (ml. erityis- ja alajärjestöt ja maailmanpankkiryhmä) työskentelee noin 63 400 henkilöä.

YK rekrytoi työntekijöitä suoraan avoinna oleviin työpaikkoihin. Lisäksi YK-järjestelmän aloitustason (P2) paikkoihin etsitään ns. kansallisten pääsykokeiden (National Competitive Recruitment Examination) avulla korkeasti koulutettuja tiettyjen maiden kansalaisia, jotta YK:n henkilöstöjakauma olisi maantieteellisessä tasapainossa. Kansalliset pääsykokeet järjestetään vuosittain, mutta mukana olevat maat vaihtelevat sen mukaan, minkä maiden kansalaiset ovat YK:n henkilöstöjakaumassa aliedustettuina. Suomi on viimeksi ollut mukana rekrytointikilpailussa vuonna 2011.

YK:n sihteeristön alla toimivat osastot/itsenäiset toimistot hoitavat rekrytointinsa usein itse. Myös YK:n alaiset erityisjärjestöt, ohjelmat ja rahastot rekrytoivat työntekijänsä itse.

Suomen ulkoasiainministeriö rahoittaa osaavia kansalaisiaan sekä YK:n apulaisasiantuntijoiksi (ns. JPO-paikat) että YK-vapaaehtoisiksi (UN Volunteers). JPO-paikkojen rekrytoinnistä vastaa Suomessa ulkoministeriö. YK-vapaaehtoisten rekrytointi hoidetaan suoraan ohjelman päämajasta Bonnista käsin. Paikoista tiedotetaan usein suurimmissa päivälehdissä, ulkoasiainministeriön rekrytointisivulla ja myös esimerkiksi YK-liiton verkkosivuilla.

YK-järjestelmässä avautuvat harjoittelupaikat on tarkoitettu pääosin opiskelijoille, joiden opinnot ovat loppusuoralla tai jotka ovat jo suorittaneet joko kandidaatin- tai maisterintutkinnon. Paikkoja on tarjolla myös YK:n erityisjärjestöissä sekä EU:n ja Maailmanpankkiryhmän toimielimissä. Harjoittelu kestää yleensä 1-6 kuukautta ja on useimmiten palkatonta.

Lisätietoa:

YK:n rekrytointiportaali

YK-liiton verkkosivuilla julkaistut työ- ja harjoittelupaikkailmoitukset

Lista YK-järjestelmän työpaikkasivustoista

Suomen rahoittamat YK-vapaaehtoispaikat

Avoimet tehtävät kansainvälisissä järjestöissä (ulkoministeriö)

UNRIC (YK:n alueellinen tiedotuskeskus)

YK:n tunnus ja lippu

Nykyisin käytössä oleva YK:n tunnus hyväksyttiin 7.12.1948. Tunnuksessa on maailmankartta, jonka keskipiste on pohjoisnapa, ja kartan ympärillä on oliivipuun oksia. Kartalla näkyvät kaikki maanosat paitsi Etelämanner. Oliivipuun oksat symboloivat rauhaa ja maailman kartta YK:n päätehtävän, rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen, kannalta merkityksellistä aluetta. YK:n lipussa on sinisellä pohjalla (värikoodi PMS 279) oleva valkoinen YK:n tunnus.

YK:n tunnuksen käytöstä annetun päätöslauselman perusteella Suomen lainsäädäntöön on tehty laki tunnuksen käytöstä: laki Yhdistyneiden kansakuntien nimen ja tunnuskuvan suojaamisesta (laki no. 272 vuodelta 1958). Lain pääsisältö on seuraava: Yhdistyneiden kansakuntien nimeä, nimen lyhennystä tai tunnuskuvaa tai niihin helposti sekoitettavissa olevaa nimitystä tai kuviota ei tule käyttää kaupallisessa tarkoituksessa tai muutoin julkisesti harhaanjohtavalla tavalla.

Lisätietoa:

YK:n tunnusta ja lippua käsittelevä sivusto

YK Suomessa

YK on valtioiden välinen yhteistyöelin. YK:lla ei ole erillisiä edustustoja tai virallisia edustajia jäsenmaissaan, kuten Suomessa. Niissä maissa, joissa YK:lla on paljon operationaalista toimintaa, esimerkiksi monien erityisjärjestöjen, rahastojen ja ohjelmien kehityssektorille asettuvaa toimintaa, on niin sanottu maakoordinaattori, Resident coordinator.

YK-järjestelmään kuuluu kymmeniä osasia, ja sen voidaan ajatella toimivan viidellä eri tasolla:

  1. Jäsenvaltioiden YK (esim. yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto)
  2. Sihteeristö (toimeenpanee jäsenvaltioiden tekemiä päätöksiä)
  3. Erilaiset ohjelmat ja rahastot (enimmäkseen talous- ja sosiaalineuvoston perustamia järjestöjä)
  4. Erityisjärjestöt (itsenäisiä järjestöjä, kuten ILO, WHO ja UNESCO, jotka kuitenkin raportoivat toiminnastaan talous- ja sosiaalineuvostolle)
  5. Ulkopuoliset kumppanijärjestöt, jotka liittyvät läheisesti YK-järjestelmään, mutta eivät ole YK:n poliittisessa ohjauksessa (esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO ja ydinenergiajärjestö IAEA)

Viidellä eri tasolla toimivasta YK:sta erityisesti kohdat kolme ja neljä näkyvät maatasolla: YK:n alaiset ohjelmat ja rahastot sekä erityisjärjestöt toimivat esimerkiksi monissa kehitysmaissa.

Jotkut YK:n alaiset järjestöt ja ohjelmat toimivat myös Pohjoismaissa. Näitä ovat YK:n kehitysohjelma UNDP (toimisto Kööpenhaminassa), YK:n pakolaisasiain valtuutettu UNHCR (toimisto Tukholmassa), Maailman ruokaohjelma WFP (toimisto Kööpenhaminassa) ja YK:n väestörahasto UNFPA (toimisto Kööpenhaminassa).

Suomessa toimii useita kansallisia järjestöjä, jotka eivät välttämättä ole osa virallista YK-järjestelmää, mutta toimivat esimerkiksi jonkun ala-, erityisjärjestön tai rahaston alaisuudessa tai sellaisen toimintaan kiinteästi liittyen. Näitä ovat esimerkiksi Suomen Pakolaisapu (UNHCR), Suomen UNICEF, Suomen UN Women ja Väestöliitto (UNFPA).

Suomen YK-liitto on puolestaan suomalainen, usean järjestön kattojärejstönä toimiva kansalaisjärjestö, joka esitää YK:n toimintaa ja periaatteita Suomessa. Suomen YK-liitto julkaisee mm. tätä sivustoa. Suomen YK-liitto ei edusta YK:ta Suomessa tai ole osa virallista YK-järjestelmää.

Lisätietoa:

Suomen YK-liitto

UNDP:n Pohjoismaiden toimisto (Kööpenhamina)

UNHCR:n Tukholman toimisto

WFP:n Kööpenhaminan toimisto

UNFPA

Suomen Pakolaisapu

Suomen UNICEF

Suomen UN Women

Väestöliitto

Päivitetty viimeksi: 23.5.2017